Kuukausi: tammikuu 2015

Veriappelsiini on todellinen “hedelmien parsa”. Sesongin huippu alkaa tammikuun lopussa ja kestää ainoastaan maaliskuun alkuun. Veriappelsiiniksi kutsutaan kaikkia punaisia, happamia lajikkeita. Nimi johtuu verenpunaisesta väristä, eikä hedelmä tietenkään sisällä verta. Tätä hedelmää ei vielä muutamia vuosia sitten tunnettu kunnolla eteläisen Välimeren alueen ulkopuolella. Tästä syystä turistit saattoivat luulla ravintolassa tilaamaansa appelsiinimehua tomaattimehuksi ennen juoman maistamista. Onneksemme ne ovat yleistyneet täällä Pohjolassa ja meidän kannattaa opetella hyödyntämään niiden lyhyt sesonki.

Appelsiinit ovat pomeranssin ja mandariinin makea risteytys. Pomeranssit ovat lähtöisin Intian koillisosista ja ne tulivat Eurooppaan arabien mukana 700-luvulla. Niiden tiedetään kasvaneen Sisiliassa 1000-luvun alussa sekä Etelä-Espanjassa 1100-luvun lopussa. Paremmin tuntemamme makeat appelsiinit tulivat Eurooppaan 1400-luvulla ristiretkien myötä.

VERIAPPELSIINI ON SISILILAINEN ERIKOISUUS

Veriappelsiini on yhteisnimitys kaikille punaisille hapahkoille appelsiinilajikkeille. Alunperin ne ovat lähtöisin Sisiliasta, Etnan ylärinteiltä. Ne menestyvät hyvin myös Espanjan viileillä alueilla ja niitä on onnistuttu viljelemään myös Marokossa sekä Kaliforniassa. Tässä kirjoituksessa keskitytään Suomesta saataviin lajikkeisiin, joita ovat Moro ja Tarocco.

Muiden appelsiinien tavoin myös veriappelsiinit tarvitsevat kypsyäkseen auringonpaistetta ja lämpimiä päiviä. Veriappelsiinit vaativat muista appelsiineista poiketen kylmät yöt ja viileän talven, jotta niille tyypillinen tumma väri kehittyy kuoreen, hedelmälihaan ja mehuun. Kaikkia värin kehittymiseen liittyviä salaisuuksia ja optimaalisia olosuhteita ei ole kyetty vieläkään selvittämään, sillä appelsiinin “veren” määrään ja väriin vaikuttaa moni tekijä.

Merkittävimpinä tekijöinä voidaan pitää päivä- ja yölämpötilojen suurta vaihtelua. Kypsymisen loppuvaiheessa keskitalvella suuret lämpötilavaihtelut edistävät tumman väripigmentin syntymistä. Pelkkä lämpötilojen vaihtelu kasvukauden loppupuolella ei ole ainoa merkittävä tekijä, vaan samalla alueella, tai jopa samassa puussa kasvaneiden hedelmien väri voi vaihdella huomattavasti. Väri saattaa kehittyä raakaan hedelmään tai vastaavasti kasvukauden loppupuolella kypsässä hedelmässä värin määrä voi olla vähäinen.

Vaikka veriappelsiineja on kokeiltu viljellä Brasiliassa, Flodirassa ja Intiassa, ei niille ole saatu kehitettyä lajille ominaista tummaa väriä. Suotuisan viljelyalueen vähyys on rajoittanut veriappelsiinien käytön ja suosion leviämistä..

PUNAINEN VÄRI EDISTÄÄ TERVEYTTÄ

Hedelmälihan punaisen värin saa aikaan antosyaniini-niminen väriaine, jota esiintyy mm. punakaalissa. Toinen väriin vaikuttava aine on lykopeeni, joka antaa värin mm. tomaatille, granaattiomenalle ja tummille viinirypäleille. Kuopion yliopiston sydäntautien ehkäisytutkimuksessa on kyetty todistamaan, että lykopeeni vahvistaa valtimoiden sisäseinämiä ja voi siten ehkäistä aivo- ja sydäninfarkteja.

Molemmat aineet toimivat antioksidantteina, joihin on yleisesti liitetty runsaasti terveysvaikutuksia, kuten yleisen terveyden edistäminen ja syövän ehkäisy. Sitrushedelmistä eniten tummanpunaisia flavonoidiyhdisteitä on veriappelsiineissa. Muita vitamiini- ja hivenaineita veriappelsiinista löytyy yhtä runsasti, kuin tutuimmistakin sitrushedelmistä.

HUOMAATKO LAJIKKEIDEN VÄLISET EROT?

Muihin appelsiinilajikkeisiin verrattuna veriappelsiinien sesonki on melko lyhyt. Poiminta-aika pohjoisella pallonpuoliskolla on tammikuulta maaliskuun alkuun. Tärkeimmät tuontimaat ovat luonnollisesti Italia ja Marokko, mutta tänä talvena kaupoissa on ollut myös Espanjalaisia veriappelsiineja.

Monet asiantuntijat pitävät Sisilialaista veriappelsiinia Taroccoa maailman parhaana appelsiinina. Sen makeus ja happamuus ovat sopivasti tasapainossa. Tarocco on suosittu lajike kokkien ja muiden ammattilaisten keskuudessa, niin makunsa kuin käsiteltävyytensä ansiosta. Sisiliassa kasvaneesta Taroccosta on mitattu kaikista sitrushedelmistä korkein C-vitamiinipitoisuus.

Toinen Suomesta saatava lajike on Moro. Sekin on herkullisen makuinen, mutta maku on Taroccoa hieman kirpeämpi. Vaikka se kuuluu tummaveriappelsiineihin, niin sen kuoressa ei välttämättä ole lainkaan tummaa pigmenttiä.

Veriappelsiinit ovat maukkaita nautittuna ihan sellaisenaan ja niistä voi valmistaa erittäin hyvää mehua. Muiden sitrushedelmien lailla myös veriappelsiinit ovat erittäin monikäyttöisiä. Jokainen hedelmän osa, kuten kuoren sisältämä öljy, voidaan hyödyntää lukemattomissa ruoissa. Veriappelsiini antaa väriä, makua ja aromia niin ruokiin kuin juomiinkin.

Puoliveriappelsiineiksi kutsutaan heikosti punertavaa tai kaksiväristä hedelmälihaa sisältävää appelsiinia. Niiden mehu on on usein tavallisen appelsiinin mehun väristä, vaikka hedelmäliha olisi punaista.

Lähteet ja lisälukemista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Veriappelsiini

http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_orange

http://www.superfoodsrx.com/nutrition/nutritional-research/why-i-love-blood-oranges-56.html

http://users.kymp.net/citruspages/

Health Benefits of Blood Oranges

http://ajcn.nutrition.org/content/77/1/133.abstract

Lindstedt A. Hedelmät & Vihannekset.1997. Gummerus Kirjapaino OY Jyväskylä

De´Medici L. Paratiisin hedelmät. 2000. Suomennos Hirvonen S. Kustannusosakeyhtiö Otava Helsinki

Äänestimme viikon kasvikseksi ruokasipulin. Myös Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry ovat valinneet sipulin vuoden 2015 vihannekseksi. Sipuli on kiehtova kasvis, jonka maut ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet ihmiskuntaa jo esihistoriallisena aikana Mesopotamian puutarhoissa. Syömme keskimäärin sipuleita noin viisi kiloa vuodessa ja ne lukeutuvat syödyimpien kotimaisten vihannesten joukkoon. Tämä on loistava asia, koska niihin on yhdistetty runsaasti terveysvaikutuksia.

Sipulilajikkeita on olemassa yli 20 erilaista, joista Suomessa viljellään noin kymmentä. Meille tutuimpina ruokasipuli, valkosipuli ja purjosipuli.

SIPULI ON IKIVANHA VILJELYKASVI

Ruokasipulin viljelyn arvellaan alkaneen Länsi-Aasian vuoristoalueella. Ensimmäiset dokumentit sipulin viljelystä löytyvät kuitenkin Egyptistä, jossa sitä käytettiin jo 3400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Keski-Eurooppaan ruokasipulin käyttö levisi vasta keskiajan alussa. Amerikan mantereelle ruokasipuli päätyi löytöretkeilijöiden mukana. Japanissa ja Kiinassa ruokasipulin käyttö tuli tunnetuksi vasta myöhemmin. Nykypäivänä ruokasipuli on lukeutuu kaikkien maanosien tärkeimpiin vihanneksiin ja meillä kotimaassa se on yksi viljellyimmistä avomaan vihanneksista.

Viikon kasvis -äänestyksen voittanut sipuli on keltamaltoinen ruokasipuli, joten tässä artikkelissa keskitytään juuri tähän lajikkeeseen. Ruokasipuli (Allium cepa) tunnettiin aikaisemmin nimellä kepasipuli.

KOTIMAISEN SIPULIN TUNNISTAA MAUSTA

Ruokasipulista on jalostettu useita eri lajikkeita. Ne ryhmitellään sipulin muodostumisnopeuen mukaan. Lisäksi niiden ryhmittelyn perusteena käytetään tuleentuneen sipulin pintaväriä, joka voi vaihdella keltaisen, valkoisen, punaisen ja ruskean välillä. Tyypilliset pitkänpäivän lajikkeet ovat kovarakenteisia, voimakkaan makuisia ja hyvin varastointia kestäviä. Tästä syystä johtuen kotimainen sipuli on voimakkaan makuinen kuin etelämmästä tuotu tuontisipuli.

SIPULIA VOIDAAN KORJATA JATKUVAN SADON PERIAATTELLA

Sipulin viljelyssä kotimaassamme käytetään pääasiassa pikkuistukkamenetelmää, joissa taimina käytetään edellisellä kasvukaudella kasvatettuja “pistosipuleita”. Kasvukautemme lyhyydestä johtuen on sipulit kylvettävä mahdollisimman aikaisin toukokuun puoleenväliin mennessä. Avomaan varhaissipulin tuottamaa satoa korjataan heti kun sipulit ovat saavuttaneet kauppakelpoisuusvaatimuksien edellyttämän koon, jonka vähimmäisvaatimus halkaisijan osalta on 10 millimetriä.

Sadon kuivaamista pellolla kutsutaan tuuleentumiseksi.

Varastosipulin sadonkorjuu aloitetaan kun 50-80%:lla taimista kaulaosa on pehmennyt ja naatisto alkaa kaatumaan. Riittävän aikaisessa vaiheessa korjatut sipulit ovat vaaleakuorisia ja myöhempään korjatut sipulit ovat kuoreltaan tummempia. Sadonkorjuun jälkeen sipulit kuivatetaan ja varastoidaan -2-0 asteen lämpötilassa. Hyvin kuivattu terve sipuli voi säilyä aina seuraavan satokauden alkuun.

MONIKÄYTTÖINEN SIPULI SOPII MIHIN VAAN

Ruokasipulia voidaan käyttää laatikko-, keitto-, pata- ja wokruoissa niin raaka-aineena kuin mausteena. Se sopii mainiosti liha-, kala-, kana-, ja kasvisruokiin. Siitä voidaan valmistaa lisukkeita kuten sipulirenkaita ja sitä voidaan grillata, hauduttaa, paistaa uunissa tai keittää. Sipuli sopii pikkelsheihin, marinaadeihin, piirakoihin, paistoksiin ja salaatteihin. Helpompaa olisikin luetella ne ruoat mihin sipuli ei sovi. Ruuanlaiton lisäksi sipulia on käytetty kankaiden, lankojen ja pääsiäismunien värjäämiseen.

Sipuli on oleellinen mauste tai lisuke useissa ruuissa.

SIPULIT OVAT “SUPERRUOKAA”

Sipuleilla tiedetään olevan antibioottisia vaikutuksia ja erityisen tunnettu näistä vaikutuksista on valkosipuli. Myös puna- ja keltamatoisista ruokasipuleista on mitattu erittäin korkeita flavonoidipitoisuuksia. Päivittäinen sipulin syönti on kannattavaa, koska tutkimustulosten perusteella säännöllisesti sipulia syövillä on muita pienempi riski sairastua kurkku-, suoli- ja munasarjasyöpään.

Erittäin runsas sipulin käyttö on voitu yhdistää suu- ja ruokatorvisyövän riskin pienenemiseen. Muiden tutkimusten perusteella on voitu todeta, että sipulit osana monipuolista kasvispainotteista ruokavaliota voivat alentaa veren kolesterolitasoa, ehkäistä sydän- ja verisuonitautien kehittymistä sekä vahvistaa immuunijärjestelmää.

MIKSI SIPULI ITKETTÄÄ?

Sipuleille ominainen aromi johtuu niiden sisältämästä aminohapposulfoksideista. Sipulia pilkottaessa tai pureskeltaessa sen solurakenne hajoaa ja niiden sisältämä allinaasi-niminen entsyymi aktivoituu. Sulfoksidit alkavat pilkkoutua ja tämän seurauksena syntyy ammoniumia ja rypälehappoa sekä erilaisia haihtuvia rikkiyhdisteitä, jotka vaikuttavat meidän maku- ja hajuaistimuksiin. Kyynelehtimisen aiheuttaa aine nimeltä syn-propaanitioli-S-oksidi, joka silmän pinnalla olevan kyynelnesteen kanssa reagoisessaan muodostaa mietoa rikkihappoa.

Silmät alkavat tuottamaan lisää kyynelnestettä laimentamaan ärsyttävää vaikutusta. Tutkijat ovat yrittäneet kehittää sipuleita, jotka eivät aiheuttaisi kyyneleitä. He ovat kuitenkin joutuneet toteamaan, että juuri itkettävät aineet tuovat sipulille sen tyypillisen maun ja tekevät sipulista sipulin.

Sipulin ominaismaku johtuu rikkiyhdisteitä sisältävistä aromaattisista öljyistä.

NÄIN LEIKKAAT SIPULIN ILMAN KYYNELIÄ

Joillekin sipulin leikkaaminen saattaa muodostua ongelmaksi. Onneksi Internetin niksipalstat pursuavat erilaisia keinoja välttää kyyneleet sipulia leikatessa. Perehdyimme tarkemmin kymmeniin eri keinoihin ja listasimme alle mielestämme toimivimmat:

1) Käytä snorklausmaskia tai uimalaseja 🙂
2) Laita sipuli pakkaseen noin 15min ennen leikkaamista. Pakastaessa entsyymit denaturoivat eikä syn-propaanitioli-S-oksidia muodostu leikatessa. Muista, että pakastaminen saattaa vähentää C-vitamiinipitoisuutta.
3) Pilko sipuli vesiastiassa tai juoksevan veden alla. Syn-propaanitioli-S-oksidi reagoi veden kanssa, eikä joudu silmiisi.
4) Käytä mahdollisimman terävää veistä. Näin vähemmän soluja vaurioituu ja vähemmän syn-propaanitioli-S-oksidia pääsee muodostumaan.

Jos mikään näistä ei tepsi ja pelkäät kyyneleitä, niin voit myös kokeilla seuraavia: leikkaa sipulin juuriosuus vasta viimeiseksi, syö purkkaa ja hengitä suun kautta (kaasu reagoi ennen silmiin joutumista suun syljen kanssa), aseta kynttilä palamaan leikkuulaudan viereen, leikkaa sipuli liesituulettimen alla tai avatun ikkunan ääressä, liota halkaistua sipulia vedessä ennen pilkkomista, lorauta viinietikkaa leikkuulaudalle tai laita suolaa veitselle. Jos sipulin leikkaamisesta alkaa kuitenkin muodostua sukelluspuku päällä suihkussa suoritettava rituaali, niin jätä suosiolla sipulit syömättä tai kestä kyyneleet.

Punasipuli on keltasipulin punakuorinen muunnos ja siinä on todettu olevan 10-20% enemmän flavonoideja kuin keltasipulissa.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.puutarhaliitto.fi/index.php?section=4

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Kasvit_A-O/K/Keltasipuli

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keltasipuli

http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1053106

http://www.makuja.fi/artikkelit/1797251/tiesitko/huikea-terveyspommi-tata-luonnon-antibioottia-kannattaa-syoda/

Voipio I. (2001) Vihannekset – lajit, viljely ja sato. Nordmanin Kirjapaino OY, Forssa

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2013110517688522_ru.shtml

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CCAQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.helsinki.fi%2Fkemma%2Fdata%2Fkokeellisuus%2Fsipulia_leikatessa.doc&ei=pm3BVO-ON8KGPPC2gMAO&usg=AFQjCNGQ1pLWXIGBzGLoxi-Y9MVDwtm4CA&sig2=g_NHZ7BMtV2WtDJv2z4Upg&bvm=bv.83829542,d.ZWU&cad=rja

Appelsiinien huippusesonki alkaa nyt. Ihan tavallisista ruokakaupoista niitä löytyy varmasti alle kahden euron kilohintaan. Mistä tunnistaa hyvän appelsiinin ja mitä tyypillistä virhettä kannattaa välttää hedelmän valinnassa?

Suurin osa maailman appelsiineista päätyy suoraan mehutehtaisiin tai jatkojalostukseen. Tuoreita appelsiineja kannattaa ostaa talvella. Tällä hetkellä maukkaimmat appelsiinit tulevat Espanjasta ja Egyptistä.

Appelsiinit ovat meille kaikille tuttuja hedelmiä, mutta ovat jääneet viime vuosina muiden “eksoottisempien” hedelmien varjoon. Osasyynä voi myös olla kokemukset kesällä tai alkusyksystä ostetuista tympeän makuisista hedelmistä.

VÄLTÄ SUURIA HEDELMIÄ

Kaupassa appelsiinien ostaminen voi olla melkoista arpapeliä, koska niiden lajiketta on harvoin merkattu. Tämä vaikeuttaa eri appelsiinilajien makuerojen opettelua. Maukkaimpia ovat kuitenkin pienet ja keskisuuret appelsiinit, vaikka äkkiseltään voisi kuvitella suuren yksilön olevan parempi. Laadukkaan appelsiinin tulee olla kiinteä ja tuntua kokoonsa nähden raskaalta. Pehmeitä kohtia sisältävää tai sienimäiseltä tuntuvaa hedelmää kannattaa välttää.

Usein mainoksissa käytettävät kuvat on käsitelty mahdollisimman herkullisen näköiseksi. Hedelmän ulkonäkö ei kuitenkaan vaikuta makuun.

KUOREN VÄRI EI KERRO MAUSTA

Tyypillinen virhe on vältellä appelsiineja joiden kuoressa on vihreitä kohtia. Tummat juovat hedelmän pinnassa eivät myöskään kerro mitään mausta, joten kuoren väristä on turha yrittää päätellä mitään. Vihreän värin muodostuminen on luonnollinen reaktio, joka tapahtuu jos puu kukkii kantaessaan hedelmää. Itse asiassa vihreät alueet voivat merkitä, että hedelmä on erityisen kypsä ja siksi tavallista paremman makuinen.

Nämä appelsiinit näyttävät ehkä ankeilta, mutta maistuivat todella makealta.