Saivartelua sitruksista

Pikkusitrukset ovat tällä hetkellä sesongissa. Keskivertosuomalainen syö vuosittain hieman yli 50 kiloa hedelmiä. Tästä määrästä noin 13 kiloa on sitrushedelmiä ja pikkusitrusten suosio kasvaa jatkuvasti. Puhekielessä “mandariinilla” tarkoitetaan yleensä kaikkia pikkusitruksia, vaikka kaupallisesti merkittäviä erilaisia mandariinin viljelylajikkeita on yli 300.

Klementiinit ovat nykyään suomalaisten suosikkimandariineja. Niiden sesonki ajoittuu sopivasti joulun tienoilla. Mandariinit ovat loistavia tuontihedelmiä, koska niiden maku on parhaimmillaan 2-3 viikon kuluttua sadonkorjuusta.

Mandariinit ovat lähtöisin Kiinasta ja Japanista, jossa niitä on viljelty jo 1500-luvulla. Eurooppaan tämä kaupallisesti merkittävä sitrushedelmä saapui vasta 1800-luvun alussa, mutta ne saavuttivat nopean suosion jo ennen 1900-luvun alkua. Tällä hetkellä suurimmat mandariinin viljelijät ovat Kiina, Espanja, Brasilia, Japani ja Turkki.

Ne ovat monimuotoisin ja lajikemäärältään suurin sitrushedelmien lohko ja kaupallisesti merkittäviä mandariinin viljelylajikkeita arvioidaan olevan yli 300. Nykyisin kaikki mandariinit luetaan kuuluvaksi yhteen lajiin, mutta puutarha- ja viljelylajikkeet voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

Mandariini-ryhmä
Klementiini-ryhmä
Satsuma-ryhmä
Tangeriini-ryhmä
Tangori-ryhmä
Kuningasmandariinit
Tangelo-ryhmä
Välimerenmandariini

SATSUMAT OVAT SESONGIN ENSIMMÄISIÄ PIKKUSITRUKSIA

Satsumat ovat lähtöisin Japanista ja ensimmäiset maininnat niistä löytyvät 1600-luvulta.Satsumat ovat nykyään kaupallisesti tärkeitä hedelmiä, sillä niiden sesonki alkaa jo loka-marraskuussa, jolloin muita sitrushedelmiä ei vielä ole tarjolla. Suomeen tuodaan pääsääntöisesti espanjalaista Okitsu Wasea, joka on kehitetty 1940-luvulla Japanissa.

Satsumat poikkeavat muista sitruksista myös värinsä puolesta, koska niiden kellertävä väri poikkeaa muiden sitrusten punertavan oranssista väristä. Ne ovat muodoltaan litteitä ja jopa kiekkomaisia sekä niiden kuori on sileä ja kiiltävä. Kuoressa voi olla jopa vihertävää väriä, mutta se johtuu kypsymisen aikana vallineesta säästä, eikä kerro mitään hedelmän kypsyydestä.

Satsumoiden ohut kuori irtoaa helposti. Hedelmä on mehukas ja vähemmän happoinen kuin muut mandariinit. Niissä on harvoin siemeniä, joka on lisännyt niiden suosiota entisestään. Satsumoista on olemassa myöhäisempiä lajikkeita, mutta ne jäävät vähemmälle huomiollle muiden mandariinien sesonkien alkaessa.

Sitrushedelmien kuoressa on usein vihreitä kohtia. Ne eivät kerro mitään hedelmän kypsyydestä, vaan ovat luonnollinen sääolosuhteiden aiheuttama reaktio tai niitä voi syntyä myös kasvunaikaisen kukinnan seurauksena.

KLEMENTIINIT KUULUVAT JOULUPÖYTÄÄN

Klementiinistä on viime vuosina tullut meidän suomalaisten suosikkimandariini. Tämä selittyy osin sillä, että Espanja on johtava kasvatusmaa ja niiden pitkä sesonki kestää lokakuun lopusta aina keskitalveen saakka.

Klementiini on välimerenmandariinin ja vanhan Comuna appelsiinilajikkeen risteymä. Ensimmäinen klementiinipuu kasvoi Péres du Saint-Esprit orpokodin puutarhassa Algeriassa. Isä Clément (oikealta nimeltän Vincent Rodier), jonka vastuulla puutarhan hoito oli, huomasi, että orpokodin lapset söivät mieluusti puun hedelmiä.* Hedelmät kypsyivät muita mandariineja aikaisemmin ja olivat huomattavasti makeampia.*

Nykyään klementiinilajikkeita on paljon ja niiden laatu on todella vaihtelevaa. Ruokakaupoissa niitä saatetaan myydä Bruñó nimellä, vaikka kyseessä on Jaffan kaltainen tuotemerkki. Kotimaisista ruokakaupoista voi löytää Clemenpons, Arrufatina, Fina, Clemenules, Oronules, Hernandina ja Oroval lajikkeita sekä klementiiniristeymiä kuten Fortuna ja Ortanique.

Harmiksemme ruokakaupat eivät välttämättä kerro tai osaa kertoa mitä lajikkeita myyvät, mutta sen tiedon voi löytää pakkauslaatikosta. Toivottavasti lähitulevaisuudessa opimme löytämään eroja eri lajikkeiden välillä ja kaupat oppivat tuomaan niitä paremmin esiin.

MUITA PIKKUSITRUKSIA ON SAATAVILLA HEIKOMMIN

Mandariinien lajittelu on haastavaa, eikä läheskään kaikkia lajikkeita ole Suomessa saatavilla. Esimerkiksi välimerenmandariinissa on voimakas ja herkullinen maku, mutta se sisältää paljon siemeniä, eikä sitä tuoda enää Suomeen. Tangeriinit, tangorit ja tangelot on kehitetty Etelä-Amerikassa tai Yhdysvalloista. Niiden tuominen tänne ei ole aina järkevää, koska sesonki sattuu oman kasvukautemme päälle. Kuningasmandariinit ovat suosittuja Vietnamissa, joten niitä pääsemme maistelemaan sitten lomamatkoilla.

Ravitsemuksen kannalta ei ole merkitystä mitä mandariineja syömme. Meillä on vielä opeteltavaa nykyisin saatavilla olevien lajikkeiden makueroissa, joten nautitaan nyt tämän hetkisestä tarjonnasta.

Lähteet ja lisälukemsta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mandariini

http://www.pfaf.org/user/Plant.aspx?LatinName=Citrus+reticulata