Lantun käyttö puhuu ruokakulttuurimme, ympäristömme ja kotimaisten kasvisten käytön lisäämisen puolesta – on siis aika palauttaa tämä vitamiinipommi nykykokkien keittiöön. Lantusta valmistuu perinteisen laatikon lisäksi monet muut ruoat. Pitkään paahtamalla maku muuttuu parhaimmillaan ihanan makeaksi ja monipuolinen juures näyttää parhaat puolensa.
Lantulla on kotimaassamme pitkät viljelyperinteet, mutta nykyään syömme lanttua keskimäärin vain reilun kilon vuodessa. Pitkä satokausi mahdollistaisi tämän juureksen paremman hyödyntämisen, mutta kulutushuippu asettuu ainoastaan joulun alle. Nostetaan tämän monikäyttöisen juureksen suosio uuteen nousuun. Voimme tällä taata, että meille on mahdollisuus syödä kotimaisten viljelijöiden tuottamaan lanttua myös tulevaisuudessa.
Valmistustavalla merkittävä vaikutus makuun
Hyvä lanttu maistuu makealle ja on kiinteä. Sen ominainen maku tulee lantun sisältämästä sinappiöljystä, rikkipitoisista yhdisteistä ja sokereista.
Lantun voi nauttia raakana, mutta kypsyessään maku muuttuu pehmeämmäksi. Uunissa pitkään paahtamalla tai karamellisoimalla ne pannulla tilkassa siirappia tai hunajaa lanttu maistuu suorastaan makealle. Mausteeksi riittää pelkkä suola ja pippuri, mutta myös erilaiset öljyt, inkivääri, timjami tai neilikka yhdistyy hyvin lantun kanssa. Lanttu tunnetaan erinomaisena liemijuureksena, se sopii niin keittoihin, patoihin, muhennoksiin kuin muuseihinkin.
Saisiko joku näistä resepteistä sinut kutsumaan lantun ruokapöytääsi?
- Lanttua voi hyödyntää herkullisessa Hävikkipadassa.
- Joulunajan Lanttu-mustakaalivuoka on maistuva vaihtoehto vaikkapa perinteiselle lanttulaatikolle
- Paahdettu sosekeitto muuttaa lantun maun ihanan pehmeäksi.
Lyhyt oppimäärä lantusta
- Puraisu lantun historiaa
Tiettyjen arvausten mukaan lanttu on kehittynyt rypsin, nauriin ja kaalin risteytyksestä juuri Suomessa. Pohjolan perukoilla tämä eurooppalainen viljelykasvi tunnetaan hyvin, mutta muissa maanosissa sitä harvoin tunnistetaan.
Vanhoissa dokumenteissa nauris ja lanttu mielletään samaksi lajiksi, mikä tekee sen historian tutkimisesta vaikeaa. Ensimmäiset kirjalliset todisteet lantun viljelystä löytyvät 1600-luvulta, vaikka sitä on todennäköisesti viljelty aikaisemminkin.
- Lanttu menestyy Suomessa erinomaisesti
Viileä kasvuympäristö on lantulle ihanteellinen ja ja siksi se menestyy kasvuoloissamme erinomaisesti. Lanttu kestää kylmää kaikissa kehitysvaiheissaan, mutta yli 25 asteen lämpötila vaikeuttaa kasvua. Liian lämpimässä mukuloista kasvaa helposti epämuodostuneita ja ne halkeavat usein. Kasvualustansa suhteen lanttu on vaatimaton, mutta vaatii runsaasti vettä.
- Lanttulajikkeet
Lantusta on jalostettu ainoastaan muutama lajike. Nämä ryhmitellään kelta- ja valkomaltoisiin. Valkomaltoisia lanttuja käytetään lähinnä rehulanttuina ja niiden maku on selvästi kitkerämpi. Keltamaltoisista ruokalanttulajikkeista puuttuu pistävä kitkeryys ja ne maistuvat makealle. Kuoren väri vaihtelee lajikkeen mukaan kellertävästä vihreään ja se voi olla ruskeanpunertava tai jopa violetti.
- Oikeaan aikaan tehty sadonkorjuu takaa säilyvän sadon
Varhaissatoa voidaan nostaa heti mukuloiden ollessa sopivan kokoisia. Pääsato kannattaa korjata kuitenkin vasta myöhään syksyllä, jotta kuoren paksuus takaa mukulan säilymisen pitkälle kevättalveen. Jäätyminen heikentää mukulan säilyvyyttä, joten sadonkorjuu on hyvä tehdä ennen kunnon pakkasia.
Terve lanttu säilyy hyvänä jopa puoli vuotta, kun sen mukulan juuri typistetään ja naatit poistetaan ennen varastointia.
- Pohjolan appelsiini
Lanttua kutsutaan “pohjolan appelsiiniksi”, sillä jo muutama sata grammaa lanttua riittää tyydyttämään päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Saamme siitä myös meille tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita, kuten kalsiumia, kaliumia, fosforia ja magnesiumia.
