Puolukka on Suomen tärkein luonnon marja. Sen viljelyä on tutkittu paljon ja siihen on olemassa viljelytekniikka. Viljelyä ei kuitenkaan Suomessa ole aloitettu, koska täällä luonnonpuolukkaa saadaan riittävästi! Miksi meidän kannattaa jatkaa tämän terveellisen marjan käyttämistä ruokavaliossamme?
Jo olemassa olevaa virtsatietulehdusta ei voi hoitaa marjamehuilla, mutta tulehduksia voidaan mahdollisesti ehkäistä puolukkamehulla.
SUOMEN TÄRKEIN LUONNONMARJA VOI OLLA YLI 100 VUOTIAS
Historian valossa me suomalaiset emme ole olleet aktiivisinta marjanpoimijakansaa. Metsään on menty huonoina aikoina enemminkin pakon sanelemina. Nuivaa asennettamme marjanpoimintaan voi selittää tavallisen kansan taakkana olleet “veromarjat”, joita piti toimittaa sille talolle, johon torpan rakennukset ja maat kuuluivat.
Sokeri oli 1800-luvulle saakka ylellisyystavaraa, joten metsämarjojen säilöminen ei ollut kovin helppoa tavallisen kansan keskuudessa. Poikkeuksen tähän tekevät puolukat ja karpalot. Ne ovat niin happamia marjoja, että ne säilyvät sisältämiensä sitruuna- ja bentsoehappojen ansiosta viileässä ilman säilöntäaineitakin. Puolukka on nykyäänkin Suomen tärkein luonnonmarja.
NIMISEKAANNUS JUONTAA JUURENSA ANTIIKIN KREIKASTA
Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on aina vihanta 10-40 senttimetriä korkea varpu, joka kasvaa laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Se kuuluu puolukoiden sukuun ja kanervakasvien heimoon. Puolukan latinankielisen nimen taustalla on pieni sekaannus. Idaea tarkoittaa Idavuorella asuvaa ja vitis tarkoittaa viiniköynnöstä. Idavuori on Kreetalla sijaitseva vuori, joka tunnetaan nykyisin nimellä Psiloreitis. Puolukan nimi on peräisin antiikin kreikkalaisen Theafrastoksen tutkimuksesta, jossa kuvaillaan vuorella kasvavaa mustikkaa. Puolukan tieteellisen nimen antanut ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné tulkitsi tutkimusta väärin ja yhdisti Idavuorella esiintyvän lajin puolukkaan.
100-VUOTIAS VANHUS ANTAA AINA HYVÄN SADON
Suomessa puolukka viihtyy erityisesti kuivahkoissa ja valoisissa kangasmetsissä. Sitä voidaan tavata niin rämeillä, kallioilla, korvissa, tuntureilla, tienvarsilla ja pellonpientareilla. Puolukan lehdet ovat tummia, nahkeita ja vahapintaisia. Kuivasta kasvualustastaan johtuen kasvi säästää vettä, eikä pudota lehtiään. Yhden lehden elinikä on noin 2-4 vuotta. Puolukan maavaristot voivat olla 20 vuotta vanhoja, mutta itse kasvi voi olla yli 100 vuoden ikäinen. Hiljalleen, mutta jatkuvasti uudistuva kasvi laajenee kasvullisesti noin neliödesimetrin vuodessa. Siksi hyvät marja-apajat säilyvät hyvinä vuodesta toiseen ilman ympäristön radikaalia muutosta.
Puolukan kukkiminen ajoittuu kesä-heinäkuun tienoille. Sen tärkeimpiä pölyttäjiä ovat maamehiläiset, kimalaiset ja kärpäset. Puolukka tuottaa pyöreän punaisen, läpimitaltaan noin 5-8 millimetriä olevan happaman pohjusmarjan. Sen satokausi kestää elokuun lopulta aina lokakuulle saakka. Kotimaan vuosittainen sato vaihtelee 200-500 miljoonan kilon paikkeilla. Sadosta poimimme noin 100 miljoonaa kiloa, josta kaupalliseen käyttöön päätyy 5-10 miljoonaa kiloa.
HAPPAMAN MARJAN SISÄLLÄ ON PALJON TERVEYTTÄ
Puolukan terveellisyyttä on tutkittu lääketieteellisesti jo 1800-luvulta lähtien. Vanhan kansan tietojen mukaan puolukka edisti maksan, sapen ja vatsan toimintaa. Myöhemmin on selvitetty, että puolukka kykenee estämään bakteerien kiinnittymisen suolien seinämiin. Tästä johtuen bakteerit tulevat ulos luonnollista tietä. Puolukan sisältämä kiniinihappo nostaa virtsan happopitoisuutta, joka tuhoaa virtsatien bakteereja.
Puolukka sisältää jonkin verran C-, B- ja K-vitamiineja sekä karotenoideja. Elimistömme kykenee muuttamaan karotenoidit A-vitamiiniksi. Puolukka sisältää runsaasti terveyttä edistäviä polyfenolisia yhdisteitä. Puolukasta saadaan elimistölle tärkeitä rasvahappoa kuten alfalioneeli- ja linonihappoa, jota muuten jokapäiväisestä ravinnosta on vaikea saada riittävästi. Muiden marjojen tavalla puolukka on hyvä kuitujen lähde. Kaikkia puolukan terveysvaikutuksia ei ole kyetty vielä tieteellisesti selvittämään.
Vaikka marjat ovat tärkeä osa terveellistä ruokavaliota, niin mikään marja ei yksinään voi ehkäistä terveysongelmia. Elintapojen ja ruokavalion tulee kokonaisuudessaan olla sellaisia, että ne suojaavat elimistöä riskitekijöiltä.
VESISÄILÖTYT PUOLUKAT TUOVAT SHERRYMÄISEN VIVAHTEEN JOULUPÖYTÄÄN
Perinteinen tapa nauttia puolukkaa lienee siitä tehdyn survoksen tarjoaminen liharuokien lisukkeena. Muita yleisiä käyttötapoja ovat, mehut, puurot ja keitot. Helpoin tapa säilöä puolukka on viileässä varastoitu raakasurvos tai pakastaminen. Siitä voidaan valmistaa myös hilloa tai hyytelöä. Puolukka kestää hyvin vesisäilömistä. Ehjät marjat laitetaan lasipurkkiin ja purkki täytetään kylmällä vedelllä. Jokaisen marjan tulee olla kypsiä ja peittyä varmasti vedellä. Purkkia voidaan säilyttää jääkaapissa ja se säilyy pitkälle kevättalveen.
P.S. Puolukan voi sekoittaa rohdoskasvina tunnettuun sianpuolukkaan. Sianpuolukan erottaa tavallisesta puolukasta mauttomista, kuivista ja jauhoisista marjoista. Tavallisen puolukan lehtien alla on tummia pisteitä, mutta sianpuolukan lehdillä on alapinnalla verkkosuonitus.
P.S.S Puolukan lehdistä voidaan valmistaa teetä. Lehdet sisältävät 4-9% arbutiinia, joka on yksi tärkeimpiä virtsatietulehduksen hoitoon vaikuttavia aineita. Puolukanlehtiteetä pitää käyttää hillitysti, koska yliannostus voi aiheuttaa myrkytysoireita.
Lähteet ja lisälukemista:
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/marjat/luonnonmarjat/puolukka/
http://wikikko.info/wiki/Puolukka
http://www.hs.fi/kotimaa/a1344827215439
http://www.hs.fi/ruoka/a1390789723138
http://fi.wikipedia.org/wiki/Puolukka
http://www.satakunnantyrniseura.fi/puolukka.html
