Syksy on juuresten juhlaa! Kaunis ruska tekee tuloaan ja kotimaisten juuresten satoa kerätään vähintään yhtä värikkäänä.
Meille monelle tutun punajuuren lisäksi Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuuria. Väristä riippumatta kyse on samasta juureksesta, jossa vain väriaineet ja niiden määrä vaihtelevat. Eri lajikkeet hehkuvat ruskan sävyissä ja mahdollistavat juuresten monipuolisen käytön sekä tuovat syksyn kaikissa sen väreissä keittiöön.
Keltajuuri hehkuu syysauringon tavoin
Keltajuuri sisältää punajuuresta poiketen vain keltaista väriainetta, betaksantiinia. Pienikokoinen Golden on tavallisin keltajuurilajike ja sen maku on selvästi makeampi ja hieman miedompi kuin perinteisemmän punajuuren.
Viljelykasvina keltajuuri on tunnettu jo pitkään, mutta vasta aivan viime vuosina se on nostanut suosiotaan, kun juuresta on saatu entistä laajemmin kauppoihin. Sisältä kauniin keltaisen juureksen muoto ei ole niin tasainen kuin punajuuren.
Keltajuurta käytetään punajuuren kanssa aivan samaan tapaan. Vahvan sini-punaisen värin sijaan sijaan syvänkeltainen, jopa oranssi väri säilyy ja voimistuu kypsennyksen aikana.
Raitajuuri – kuin polkkakaramelli
Raitajuuri on todellinen kaunotar. Juureksen leikkauspinnasta näkee selvästi, että se sisältää kahta väriainetta, valkoista ja anilliininpunaista. Värit vuorottelevat poikkileikkauksessa upeasti muistuttaen polkkakaramellia. Ruotsissa raitajuuri onkin saanut nimen polkabeta tai polkagrisrödbeta ruotsalaisille tutun puna-valkoisen karamellin mukaan.
Raitajuurta on kasvatettu ensimmäisen kerran Koillis-Italiassa 1840-luvulla. Historiaan viitaten raitajuurta kutsutaan myös nimellä Chioggia, samannimisen italialaisen kaupungin mukaan.
Raakana raitajuuren ulkonäkö on hyvin koristeellinen. Väriaineiden määrä vaihtelee eri lajikkeilla kasvuolosuhteiden mukaan. Kauniit värit kuitenkin kypsennettäessä häviävät ja juuren sisus näyttäytyy kauniin vaaleanpunaisen sävyissä kauttaaltaan.
Raitajuuri maistuu miedommalta kuin puna- tai keltajuuri, mutta valmistustavat juureksille ovat täysin samat.
Ota reseptit talteen
Parhaat uunijuurekset maustetaan suolalla ja pippurilla sekä paahdetaan kunnolla. Pitkään paahtuneen juureksen maku tulee entistä paremmin esiin ja hieman rapsakka pinta on usein merkki onnistuneesta valmistusajasta. Nämä samat vinkit toimivat myös kelta- ja raitajuuren kohdalla, jotka voi kypsentää uunissa kokonaisina tai lohkoiksi pilkottuina.
Uunipaahdetut juurekset maistuvat herkullisilta sellaisenaan sekä toimivat hyvin osana juurikas-vuohenjuustosalaattia. Pehmeän paahteista makua täydentää erinomaisesti erilaiset vinegretit ja tarjoiltavan annoksen voi täydentää mieleisellään juustolla!
Keittäen kypsennetyt kelta- ja raitajuuret voi soseuttaa. Raakana ne maistuvat suikaleina tai raasteena hyvän kastikkeen kanssa. Raastetuista juureksista syntyy myös sadonkorjuun hittireseptillä jureke, murekkeen kasvipohjainen kaveri.
Ravintola-annoksissa eritoten raitajuurta näkee usein paperinohuina siivuina marinoituina. Marinadin makumaailmaan voi hakea vaikutteita vaikkapa Japanista valmistamalla se soijakastikkeesta, riisiviinietikasta ja hunajasta. Myös perinteinen etikkasäilyke on kokeilemisen arvoinen ja valmistuu yhtä vaivatta kuin Juures-linssipata harissagurtin kera.
