Pähkinäinen ja makea, edullinen ja terveellinen palsternakka on parasta juuri nyt. Palsternakka on ikivanha viljelykasvi, joka alun perin levisi meille lääkekasvina. Nykyään trendikästä juuresta tarjoillaan huppuravintoloissa ja hyödynnetään monipuolisesti kotikeittiöissä, 1800 – luvulla palsternakkaa käytettiin naisten hysterian hoitoon.
On arvioitu, että me syömme Suomessa alle yhden palsternakan vuodessa henkilöä kohden. Käyttö on onneksi levinnyt aromikkaasta liemijuureksesta muihinkin ruokalajeihin ja juures koetaan yhä monikäyttöisemmäksi.
Pala palsternakan historiaa
Palsternakka (Pastinaca sativa) tunnetaan sarjakukkaiskasvina. Sen ensimmäisenä vuonna kasvattamaa juurta on Euraasiassa käytetty monipuolisena hyötykasvina jo pitkään ja vähitellen se on tullut myös osaksi eurooppalaista ruokakulttuuria. Villipalsternakka oli tunnettu jo Rooman valtakunnan aikana. Silloin viljelykasveiksi valikoituivat sen paksujuurisimmat yksilöt.
Porkkana ja peruna syrjäyttivät palsternakan ruokapöydistämme, missä se vielä 1800-luvulla oli yleinen ravintojuures. Ensimmäiset merkinnät palsternakan viljelystä Suomessa ovat 1700-luvulta. Palsternakkaa kasvaa viljelykarkulaisena eri puolilla Eurooppaa laajan viljelyhistoriansa ansiosta. Myös kotimaassamme, erityisesti Etelä-Suomessa sitä voi nähdä kasvavan peltojen lisäksi teiden varsilla.
Nykylajikkeisto on suppea verrattuna moneen muuhun viljelykasvuun vuosisatojen paitsiossa olon johdosta. Palsternakkalajikkeista ”White Gem” ja ”Tribut” ovat meidän oloihimme sopivimmat lajikkeet.
Ihanteelliset olosuhteet Suomessa
Palsternakka on porkkanaa vaaleampi ja voimakkaamman makuinen. Maku on parhaimmillaan syksyllä, kun juuren hiilihydraatit pilkkoutuvat sokereiksi pienen pakkasen puraisun ansiosta. Mukula sisältää paljon raffinoosia, joka antaa sille makean, mutta mausteisen maun.
Suomen oloihin palsternakan viljely sopii erinomaisesti. Suotuisista olosuhteista huolimatta on tämän porkkanan lähisukulaisen osuus avomaan vihannesten kokonaissadosta alle prosentin. Varhaiskeväällä kylvetyistä siemenistä kasvava sato korjataan myöhään syksyllä, usein vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen. Hiekkainen ja savinen maaperä saa juuret kasvamaan suuremmiksi, sopimattomissa olosuhteissa palsternakan juuret jäävät haaraisiksi ja lyhyiksi.
Positiivisia terveysvaikutteita
Palsternakan aromikasta makua vahvistavat sen sisältämät eteeriset öljyt ja korkea sokeripitoisuus. Samalla se on myös ravintosisällöltään arvokasta syötävää, sillä muiden juuresten tapaan palsternakassa on runsaasti hiven- ja kivennäisaineita kuten kaliumia.
Kaliumilla on tärkeä tehtävä lihasten toiminnan ja verenpaineen säätelyn kannalta ja palsternakastakin löytyvien flavonoidien on todettu ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja.
Vaaleasta väristään huolimatta palsternakka toimii hyvänä kuidun lähteenä, sillä se sisältää melkein kaksin verroin kuituja porkkanaan verrattuna.
Monipuolisuus yllättää
Edullista, kotimaista ja monikäyttöistä – sitä kaikkea palsternakka ehdottomasti on. Yhdessä purjon, sellerin ja persiljan kanssa palsternakkaa on totuttu käyttämään liemijuureksena. Herkullinen juures on kuitenkin osoittanut monikäyttöisyytensä ja yhä useammin sitä näkee yhdistettävän myös pataruokiin, keittoihin, gratiineihin tai vaikkapa kasvispihveihin. Palsternakkaa voidaan käyttää perunan tapaan soseena tai leivonnaisissa ja ohuiksi siivuiksi leikattuna siitä valmistuu ihanan rapeita sipsejä! Tuoreeltaan raastettuna aromikas maku antaa kivan lisän salaatteihin, uuni paahtaa maun täyteläisen pehmeäksi ja pannulla paistettuna syntyy maistuva lämmin lisäke.
Palsternakka on helppo ottaa osaksi omaa ruonlaittoa ja eri valmistustapoja kannattaa kokeilla rohkeasti! Kulutusta lisäämällä paranee myös saatavuus ja tulevaisuudessa löydämme tätä herkkujuuresta varmasti paremmin myös kotimaisena. Viljely sopii kotimaamme oloihin, joten annetaan tälle hienolla juurekselle sen ansaitsema paikka lautasillamme.
P.S. Joillekin palsternakka saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita, eikä kypsentäminen tai pakastaminen valitettavasti vähennä sen allergisoivaa ominaisuutta.
