Valitsimme viikon kasvikseksi raparperin. Se on ensimmäisiä avomaan vihanneksiamme, jonka satoa on ollut saatavilla jo toukokuusta alkaen. Tällä hetkellä sitä löytää tavallisistakin ruokakaupoista edulliseen hintaan.
Raparperi on ensimmäisiä avomaan vihanneksiamme, jonka satoa on ollut saatavilla jo toukokuusta alkaen. Tällä hetkellä sitä löytää tavallisistakin ruokakaupoista edulliseen hintaan.
YLEISTÄ RAPARPERISTÄ
Raparperit (Rheum L.) ovat alunperin kotoisin Itä-Aasiasta, josta edelleen löytyy useita eri raparperilajeja. Raparperia on käytetty Kiinalaisessa lääketieteessä jo yli 5000 vuoden ajan. Sen juurakosta ja juurista voidaan valmistaa voimakkaita laksatiiveja, joiden teho perustuu sen sisältämiin antrakinoneihin.
Ravinnoksi käytettävä raparperi lienee levinnyt Kiinasta Venäjän kautta Eurooppaan ja ensimmäiset kirjalliset dokumentit sen viljelystä Euroopassa löytyvät 1700-luvulta. Raparperi yleistyi Ranskassa, josta se pikkuhiljaa levisi Belgiaan, Hollantiin ja muihin Euroopan maihin. Euroopassa viljeltävistä lajikkeista ei enää pystytä ulkonäön perusteella päättelemään mitä lajia ne ovat alunalkaen olleet.
Raparperi on saanut nimensä vanhan kauppaväylän mukaan. Uralin rinteillä kasvanutta raparperia tuotiin Volgaa pitkin Eurooppaan ja joesta käytettiin nimitystä Rha Barbarum eli barbaarien joki. (Englanniksi raparperi on rhubarb.)
SADONKORJUU, SESONKI JA VARASTOINTI
Raparperi on monivuotinen tatarkasvi. Raparperin suurilapaiset kasvulehdet ja lehdiruodit voivat saavuttaa jopa 60-70 sentin pituuden. Nuoren raparperin lehden tukisolukot eivät ole vielä puutuneet vaan se tuntuu pehmeältä eikä säikeiseltä. Lehden vanhetessa sen tukisolukko muuttuu sitkeämmäksi ja happamuus kasvaa. Lehtiruotien punainen väri johtuu antosyaanista.
Raparperin kukinta tapahtuu alle 10 asteen lämmössä, eikä päiväpituus vaikuta vernalisoituneen yksilön kukintaan. Raparperi kukkii alkukesästä ja sen kukintovarsi voi kasvaa jopa 2 metriä korkeaksi. Raparperit lajitellaan eri lajikkeisiin lehtiruodin värien mukaan. Muut lajike-erot muodostuvat lepotilan pituudesta, sadon aikaisuudesta tai kukinnan runsaudesta.
Raparperia voidaan kasvattaa joko siemenestä tai emotaimia jakamalla. Jos ajattelit istuttaa raparperia siemeninä, niin ensimmäistä satoa saa odottaa kaksi vuotta. Perinteisessä raparperin jakamisessa käytetään noin kahden tai kolmen vuoden vanhoja hyväkuntoisia taimia, joiden juurakot paloitellaan.
Raparperi kasvaa melkein kaikissa maalajeissa, mutta kuivassa paikassa sen sato voi jäädä pieneksi. Raparperi kannattaa istuttaa varhain keväällä tai myöhään syksyllä, kun kasvi on jo levossa. Satovaiheessa olevan raparperin kasvua voidaan nopeuttaa suojaamalle se katteella. Mikäli katteena käytetään valoa läpäisemätöntä materiaalia, sen lehdistä tulee vaaleampia ja pienilapaisempia.
Avomaalla kasvanutta raparperin satoa voidaan korjata istutusta seuraavana vuonna. Liian varhainen sadonkorjuu heikentää kasvia, eikä siitä saada myöhemmin kunnon satoa. Sadonkorjuussa lehdet repäistään irti käsin ja ne kannattaa valikoida yksilöiden kehityksen mukaan. Samalla kannattaa huolehtia siitä, että jatkokasvua ajatellen kasviin jää riittävästi yhteyttäviä lehtiä.
Sadonkorjuu kannattanee lopettaa ennen heinäkuun alkua, että kasvi on riittävän vahva myös seuraavalla kasvukaudella. Kerätty sato kannattaa nauttia heti ja jos sitä haluaa säilöä niin se kannattaa tehdä 0-1 asteessa, jolloin veden haihtuminen estetään. Tällä tavalla säilöttynä raparperi säilyy noin 2-3 viikkoa. Hyvästäkin säilytyksestä huolimatta ruotien säikeisyys saattaa lisääntyä ja ne taipuvat kaareviksi.
RAVINTEET JA KÄYTTÖ RUOKAPÖYDÄSSÄ
Raparperin satoa on saatavilla jo toukokuussa. Kiinnostus raparperin käyttöön ravinnoksi johtunee todennäköisesti sen aikaisesta sadosta ja sen nuorten ja mehevien lehtiruotien happamanmakeasta mausta. Ruodit sisältävät runsaasti oksaali- ja omenahappoa. Sen lehtilavoissa on paljon antrakinonia ja liukoista oksaalihappoa, eivätkä ne sovellu ihmisten tai eläinten ravinnoksi.
Muropohjainen raparperipiirakka on monen hienon keväisen kahvihetken herkku. Raparperi toimii myös muissa jälkiruuissa kuten kiisselissä sekä vaniljajäätelön kanssa. Siitä voidaan valmistaa herkullista mehua tai simaa. Raparperista tehty hilloke sopii lettujen, pannukakun, jäätelön tai pikkuleipien kanssa kahvipöytään. Raparperin happamuutta voidaan hyödyntää kalaruokien valmistuksessa tai grilliruokien lisäkkeissä chutneyn tapaan. Raparperi sisältää jonkin verran C-vitamiinia, kalsiumia ja se on hyvä kaliumin lähde.
NOPEA VALMISTUSOHJE
• Pilko noin 200-300 grammaa raparperin varsia ja laita ne kattilaan. Kaadan niiden päälle desilitra vettä ja desilitra fariinisokeria. Keitä hetken aikaa, että varret hieman pehmenevät.
• Nosta pehmenneet raparperit uunivuokaan.
• Sulata kattilassa noin 100 grammaa voita. Lisää sekaan desilitra fariinisokeria ja kolme desilitraa kaurahiutaleita. Kuumenna hetken aikaa, että seos kiehahtaa. Mausta halutessasi kanelilla ja kardemummalla. Levitä seos uunivuokaan raparperien päälle.
• Laita uunivuoka 200-asteiseen uuniin ja paista kunnes kaurahiutaleet ovat kauniin ruskeita ja rapeita.
• Tarjoile paistos jäätelön, kermavaahdon tain vaniljakastikkeen kanssa.
Raparperi maistuu mansikan ja muiden kotimaisten marjojen kanssa. Suolaisissa ruoissa se sopii hyvin yhteen chilin kanssa.
VINKKEJÄ
Raparperi ei sovi kaikille ja sen sisältämä oksaalihappo voi pahentaa niveltulehduksesta kärsivän tai kihtipotilaan vaivoja. Oksaalihappo sitoo myös kehossa olevaa kalsiumia ja siksi raparperin kanssa suositellaan samanaikaisesti nautittavan maitotuotteita.
Lähteet ja lisälukemista:
http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kauden_kasvis/Raparperi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raparperi
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=338
http://www.gardena.com/fi/garden-life/garden-magazine/raparperi-vihannes-vai-hedelma/
https://www.viherpeukalot.fi/?s=20&id=341&hakuehto=rn5
http://www.nutrition-and-you.com/rhubarb.html
