Kysyimme itsenäisyyspäivän kunniaksi Facebookissa, mikä on parhaiten Suomea tai suomalaisuutta kuvaava kasvis ja miksi. Saimme runsaasti vastauksia ja keräsimme niistä parhaat palat kaikkien riemuksi.
Suppilovahvero. Ehkä vaatimaton jopa huomaamaton ulkonäkö suuren metsän keskellä, mutta makua ja luonnetta riittää! Suomalaisen sisun tavoin nousee esiin usein sieltä missä maa on revitty auki ja pinta rikkoutunut. Ei ole moksiskaan pienestä pakkasen puremasta ja säilyy kylmän lumen alla ihan yhtä maukkaana. – Katri.
METSÄMARJAT, PERUNA JA NAURIS OLIVAT SUOSITUIMPIA VASTAUKSIA
Kyllä mieltäisin villit marjat eniten suomalaisiksi. Siellä ne kökkii yssisseen metsässä, joskus kun oikein hyvin käy niin löytää monta samasta mättäästä, mutta viihtyvät kiusallaankin harvakseltaan. Vapaitakin ovat, osa lähtee maailmalle. Kaikilla oma makunsa, on karvasta ja makeaa, kirpeää ja mehuisaa, mutta kaikki saman arvoisia ja omalla tavallaan juuri täydellisiä sellaisina kuin ovat. – Jonna.
Karpalo. Kasvaa karuissa ja vaikeissa oloissa ja paranee vain pienestä pakkasenpuremasta. Siinä on suomalaisuutta parhaimmillaan, kun vetisellä nevalla keräät sormet jäässä näitä herkkuja yksi kerrallaan kuuran seasta. Suomalaiseen mentaliteettiin sopien hieman karvas, mutta yyberterveellinen marja. – Anna-Riikka.
Nauris se olla voisi. Siihen liittyy mystistä voimaa ja vahvaa uskoa tulevaisuuteen, kun kasken jälkeen tuhkaiseen maahan nauriin siemenet kylvää. – Terho.
Lakka! Harvinainen, kaunis ja herkullinen. Sen poimimisessa suolla itikoiden pistäessä on jotain perijuurin suomalaista. – Sini.
Maa-artisokka. Sitkeästi piilossa mullassa kasvava, vähän vaikeasti lähestyttävä (kuorittava), selviää talven yli maassa, tutuksi kun pääsee niin ihanan maukas tuttavuus. – Kaisa.
Mustikka. Kasvaa vapaana metsissä suomalaisilla jokamiehen oikeuksilla poimittavissa ja on Suomen lipun, vesien ja hangille heijastuvan iltahämärän värinen. – Inga.
Härkäpapu; ei kavahda hallaa, seisoo tanakasti uhmaten tuulta ja tuiskua, ja siitä on moneksi, vaikka onkin vaatimaton. – Inga.
Puolukka. Vaatimaton, väkevä, sitkeä ja pieni. Kuitenkin niin kaunis, kukkiessaan herkkääkin herkempi. Karvaankin makuinen mokoma -vaan koukkuun jäät maistettuasi, niin suolaisen kuin makeankin kaveri, ja terveyttä täynnä koko punainen pirpana.
Kyllä se se peruna on, muissa maissa asuneena ja matkustellen en ole törmännyt vastaavaan perunan käyttöön kun suomessa. Suomessa se syödään ihanan simppelisti , monien eri ruokien kanssa. – Emmi.
Pihlajanmarjat. Ne toimii herkullisena lisänä vaikka hyytelössä. Pihlaja puuna edustaa suomalaisuutta hyvin kauneutensa takia ja myös monipuolisuutensa takia. Pihlajasta saadan kaunista puu ainesta ja se löytyy monen takapihalta. Myös marjat on monipuolisia käyttää ja vitamiini rikkaita. Ja jos ei ihminen osaa hyödyntää marjoja, niin on niistä linnuille iloa. – Noomi.