Avainsana: kurkkudirektiivi

Hävikkiviikolla julkaistusta kirjoituksestamme on syntynyt paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Keskustelu on aiheuttanut oikean suuntaisia toimenpiteitä ruokakauppojen osalta. Yksittäiset kaupat ovat jo lisänneet valikoimiinsa ”rumia kasviksia”. Prismat ottivat 23.9.2014 valikoimiinsa käyrät kurkut ja heidän mukaansa kurkkujen menekki on ollut hyvä sekä asiakkailta saatu palaute on ollut positiivista. Kurkun käyttäminen kampanjan keulakuvana oli oiva valinta, sillä moni meistä muistaa vuonna 2009 kumotun EU:n ”kurkkudirektiivin”. Käyrät kurkut ovat kuitenkin ohjanneet keskustelua pois alkuperäisestä aihepiiristä. Moni on hämmästellyt, että eihän käyrien kurkkujen myynti ole koskaan ollutkaan kiellettyä. Mitä vastaan tai minkä puolesta näillä rumilla kasviksilla olikaan tarkoitus kampanjoida? Miten tämä liittyy sesonkiruokailuun?

HÄVIKKIVIIKON KESKUSTELUA KÄYTIIN KOTITALOUKSIEN NÄKÖKULMASTA

Hävikkiviikolla keskustelua käytiin pitkälti kotitalouksien synnyttämässä hävikissä ja sen vähentämisessä. Aihepiiri on erittäin tärkeä, mutta myös elintarvikeketjun muilla toimijoilla on omat vaikutuksensa. Kirjoituksemme tarkoitus oli laajentaa kasvisten osalta käytävä keskustelu koskemaan koko elintarvikeketjua. Alkuperäiseen kirjoitukseen voi tutustua täältä.

LAATUVAATIMUSTEN VAIKUTUKSET KASVISTEN JALOSTUKSEEN

Kasvisten laatuvaatimukset ovat ajaneet kasvikset tiettyihin turvallisiin muotoihin, jotka varmasti palvelevat ainakin kuljetusyrityksiä sekä helpottavat kasvisten pakkaamista. Tämän seurauksena epämuodostuneemmat kasvikset menevätkin elintarviketeollisuuden käyttöön, myydään rehuksi, heitetään roskiin tai jätetään korjaamatta sadonkorjuun yhteydessä.

Epämuodostuneiden kasvisten myyminen suoraan kuluttajille ei ole kiellettyä, mutta pikkuhiljaa ne ovat hävinneet pois tavallisten ruokakauppojen valikoimista. Muotoseikat ja kuljetuskestävyys edellä tehty jalostus ei ole kiinnittänyt huomiota kasvisten makuun, vaan se on jäänyt toissijaiseksi seikaksi.

Laatuluokitukset sorsivat pieniä alkuperäislajikkeita ja vaikeuttavat monipuolisempaa kasvisten suosimista. Osalle meistä on saattanut syntyä mielikuva, että I-laatuluokkaan kuuluva kasvis tarkoittaa parasta mahdollista ihmisravinnoksi kelpaavaa kasvista, vaikka se kertoo ainoastaan kasviksen ulkomuodosta. Emme välttämättä osaa ostaa tai edes vaatia muita kuin kiiltäviä, suuria ja tasamuotoisia kasviksia.

LAATUVAATIMUSTEN HEIJASTUMINEN RUOKAKULTTUURIIN

Alkuperäisen kirjoituksen toinen huolenaihe oli kotimaisen ruokakulttuurin näivettyminen. Vuoden 2008 kasvistaseen mukaan (uudempaa ei ole vielä saatavilla) söimme keskimäärin kotimaisia kasviksia 113,18kg vuodessa henkilöä kohden. Marjat, hedelmät ja sienet eivät sisälly tähän kulutusarvioon. Tarkastelun kohteena olevasta määrästä hyvin varastointia kestävän perunan osuus oli 51,5 prosenttia, mikä on näillä leveyspiireillä luonnollista. Kurkun ja tomaatin osuus kokonaismäärästä oli 19,3 prosenttia ja juuresten osuus oli 9,9 prosenttia. Juuresten osuudesta 76 prosenttia koostui porkkanasta. Sipulin, valkokaalin, kukkakaalin, amerikansalaatin ja paprikan yhteenlaskettu osuus kokonaiskulutuksesta oli hieman alle 13 prosenttia.

Eli vuonna 2008 syömistämme kotimaisista kasviksista yli 93 prosenttia muodostui perunasta, kurkusta, tomaatista, porkkanasta, sipulista, valkokaalista, amerikansalaatista, kukkakaalista ja paprikasta. Nämä edellä mainitut kasvikset (peruna tietyin poikkeuksin) ovat pitkälle jalostettuja, hyvin kuljetusta kestäviä lajikkeita, jotka pääosin täyttävät kasvisten laatuvaatimukset.

Onneksemme kasvisten vuosittainen kokonaiskulutus kääntyi vuoden 2013 ravintotaseen mukaan nousuun ja tämä näkyy jo kauppojen lisääntyneessä tarjonnassa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat lehtikaali, raitajuuri ja keltajuurikas, joita ei löydy vuoden 2008 tilastoista. Tämä on hieno kehityssuunta ja toivottavasti se jatkuu edelleen.

RUMAT KASVIKSET SISÄLTÄVÄT VALTAVAN POTENTIAALIN

Alkuperäinen ideamme oli saada ruokakaupat ottamaan valikoimiinsa meille tuttujen kasviksien epämuodostuneita versioita. Hävikin vähentämisen ohella opimme taas nauttimaan käyriä kurkkuja, kaksi haaraisia porkkanoita tai muumin muotoisia perunoita. Tämän seurauksena kynnys ostaa vaikkapa latva-artisokka tai joku muu vieraampi kasvis madaltuu. Kun kysyntä lisääntyy, niin kaupat varmasti hankkivat niitä valikoimiinsa. Käyrät kurkut ovat loistava esimerkki siitä, miten isotkin toimijat pystyvät nopeasti reagoimaan muuttuneeseen kysyntään. Myös viljelijät uskaltavat rohkeammin kokeilla uusia tai jo kertaalleen unohdettuja lajikkeita.

EDULLISEMPIEN KOTIMAISTEN KASVISTEN TARJONNAN LISÄÄNTYMISEN MAHDOLLISET VAIKUTUKSET

Keskustelimme 24.9.2014 Twitterissä erään entisen kurkunviljelijän kanssa. Hän oli huolissaan siitä, että jääkö nyt I-luokan kurkut myymättä, jos ihmiset ryhtyvät ostamaan vain edullisempia käyriä kurkkuja. Tämä huoli on erittäin aiheellinen ja lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna saattaakin näkyä viljelijän tuloksessa. Tällä hetkellä osa hävikistä syntyvistä kustannuksista näkyy I-laatuluokan täyttävien kasvisten hinnoissa.

Moni meistä haluaa edelleen ostaa suoria kurkkuja, eikä saamiemme tietojen mukaan ”rumien kasvisten” myynti vaikuttanut muiden kasvisten myyntiin. Ideaalitapauksessa kakkosluokan kasvikset ovat edullinen vaihtoehto tuontikasvikselle, jolloin pienellä ruokabudjetilla pärjäävillä henkilöillä on myös varaa ostaa kotimaisia kasviksia. Pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna niiden lisääminen valikoimaan laskee myös I-laatuluokan täyttävien kasvisten hintaa, joka taas hyödyttää meitä kuluttajia.

Hinnan laskeminen sekä tarjonnan lisääntyminen rikastuttaa myös ruokakulttuuria. Edullisten ja suurien kasviserien myynti mahdollistaa sen, että kotitaloudet voivat ostaa kerralla enemmän yhtä kasvista ja käyttää sitä monipuolisemmin ruokavaliossa. Kuinka moni meistä on raaskinut ostaa kaupasta I-luokan kotimaista kurkkua, tehdä siitä hölskytyskurkkuja tai säilöä sitä kurkkupikkelssinä?

Edullisemmat kotimaiset epämuodostuneet kasvikset sopivat erinomaisesti myös kotona tapahtuvaan säilömiseen ja jalostamiseen. Näin ollen ne eivät ole välttämättä pois I-luokan laatuvaatimukset täyttävien kasvisten myynnistä, vaan parhaassa tapauksessa lisäävät kasvisten kokonaiskulutusta suomalaisten ruokavaliossa.

TARJONTA ON RUNSAAMPAA SATOKAUDEN AIKANA

Miten tämä kaikki liittyy Satokausikalenteriin ja sesonkiruokailuun? Nyt ei ole kyse siitä, että saako käyriä kurkkuja myydä ruokakaupassa. Viljelijöiden ei tarvitse ryhtyä tuottamaan ankanmuotoisia tomaatteja. Hauskat vihannekset eivät ole itsetarkoitus. Ideana on, että satokauden koko sato saadaan paremmin hyödynnettyä, me voimme ostaa edullisempia kasviksia ja ruokakulttuurimme monipuolistuu. Tarvitsemme asennemuutosta ja viimeaikaisten tapahtumien perusteella olemme siihen valmiita.

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsimme, niin kasvisten luonnollisten satokausien aikana tavallisistakin ruokakaupoista saattaa löytää tutun kasviksen eri lajikkeita useasta eri laatuluokasta. Niitä kannattaa kokeilla rohkeasti laatuluokituksesta välittämättä. Syömällä sesonkien mukaisesti ruokavalioon tulee väistämättä vaihtelua ja se muuttuu monipuolisemmaksi. Suosimalla sesonkeja ajaudumme automaattisesti kokeilemaan uusia kasviksia ja makuja vuoden ympäri. Kysyntämme kohtaa paremmin myös viljelijöiden tarjonnan, eikä heidän tarvitse viljellä ylijäämää. Kauppiaat pystyvät luottamaan sesonkituotteiden menekkiin ja uskaltavat tarjota vähemmän sesongin ulkopuolisia kasviksia. Tällöin myös hävikkiä syntyy vähemmän.

Samalla tuemme ekologisempaa ruoantuotantoa, pienennämme hävikkiä ja monipuolistamme kotimaista ruokakulttuuria.

Pitkällä tähtäimellä kaikki voittavat!

Viime viikolla vietetty hävikkiviikko on toivottavasti herättänyt meidät pohtimaan kulutustottumuksiamme. Heitämme vuosittain roskiin 22 miljoonaa kiloa vihanneksia ja juureksia. Sen lisäksi roskiin päätyy 12 miljoonaa kiloa hedelmiä ja marjoja. Kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan koko elintarvikeketjussa peräti 10–15 prosenttia. Kotitalouksissa voimme pienillä arjen teoilla pienentää hävikkiä, mutta miten muuten voimme vaikuttaa siihen?

Kuinka moni meistä muistaa muutama kuukausi sitten sosiaalisessa mediassa levinneen videon, jossa ranskalainen kauppaketju tarjosi asiakkaille “rumia” kasviksia? Muistan pohtineeni olisiko tämä sama mahdollista täällä Suomessa. Valitettavasti rumat kasvikset eivät päädy ruokakauppaan, sillä tuottajat heittävät ne pois, koska ne eivät täytä kasviksille asetettuja laatuvaatimuksia. Kuinka moni meistä olisi valmis ostamaan II-luokan kasviksia?

YLEISTÄ LAATUVAATIMUKSISTA

Euroopan unionin alueella on vahvistettu kymmenelle eurooppalaisittain merkittävälle tuoreelle hedelmälle ja vihannekselle laatuvaatimukset. Laatuvaatimuksissa tuotteet lajitellaan ulkoisten ominaisuuksiensa (koko, muoto, väri) perusteella luokkiin. Laatuvaatimuksia tulee soveltaa kaupan kaikissa vaiheissa aina pakkaamisesta kuluttajalle saakka. Samoja sääntöjä noudatetaan kaikissa jäsenmaissa. Ne koskevat niin EU:n, kuin sen ulkopuolistenkin maiden vientiä ja tuontia. EU:n yhteisten laatuvaatimusten ulkopuolelle jää meille tärkeitä kasviksia, mutta niitä koskevat EU:n kaupanpitämisen yleisvaatimukset. Mikäli tuotteet myydään laatuluokiteltuna, tulee ne luokitella laatustandardien mukaisesti.

Äkkiseltään laatuluokitukset kuulostavat järkeenkäyviltä ja kuluttajan etua ajavilta korkean laadun takaavina standardeina. Asiaan perehtymätön voi helposti kuvitella että I-luokan standardit täyttävä kasvis on terveellisin ja maukkain. Näin ei valitettavasti aina ole.

Ruotsalainen ruokakirjailija Mats-Eric Nilsson kuvaa kirjassaan touhun järjettömyyttä. Hänen mukaansa kolmannen maailman vientiin viljelevät suurtilat harjoittavat rutiininomaista yliviljelyä, jotta heillä on riittävästi vaatimukset täyttäviä tuotteita selviytyäkseen ankarasti säädellyistä toimitussitoumuksistaan. Hän käyttää kirjassaan esimerkkinä erään vientiviljelijän tarinaa, jonka mukaan 15 tonnin ruusupapusadosta vain kahdeksan tonnia voidaan laittaa myyntiin, koska loput eivät ole riittävän suoria! Jäljelle jääneistä seitsemästä tonnista noin 30 prosenttia voidaan jatkojalostaa ja loput hävitetään.

(Kuvassa olevat tuoreet kotimaiset hedelmät eivät täytä I-luokan laatuvaatimuksia.)

VAIKUTUKSIA KOTIMAISEEN RUOKAKULTTUURIIN

Koko EU:n yhteiset standardit eivät valitettavasti suosi kotimaisia kasviksia. Esimerkiksi mansikassa tärkeintä on muoto ja koko. Tämä on ehkä eduksi Ranskassa tai Italiassa, jossa mansikkaa käytetään leivosten koristeena, mutta se ei palvele meidän käyttötarkoituksiamme. Vaikka tiedämme, että kotimainen mansikka maistuu maailman parhaalta, se hyvin harvoin yltää I-laatuluokkaan.

Raakoja ja mauttomia kasviksia voidaan myydä I-luokassa, kunhan koko, muoto ja väri ovat riittävät. Tomaatti on hyvä esimerkki siitä, miten laatuluokituksen mukainen jalostus on tehty maun kustannuksella. Suurin osa kaupoista myytävistä tomaateista on jalostettu kestämään kuljetusta ja pitkää säilytystä. Varastoinnin aikana ne pidetään kylmässä, joka heikentää makua entisestään. Pahimmassa tapauksessa ennen kauppaan lähettämistä ne saatetaan kaasuttaa etyleenillä, jotta ne alkaisivat punertaa ja muistuttaisivat edes hiukan oikeaa tomaattia. Vaikka tomaatti ei edes kasva ilman lisäenergiaa näillä leveyspiireillä, se on Suomen suosituin vihannes ja syömme sitä yli 11 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Onneksi kaupat ovat viime vuosina lisänneet valikoimiinsa erikoisempia lajikkeita ja varsinkin luonnollisen satokauden aikana niitä on hyvin saatavilla.

Olemme tottuneet suuriin, yhdenmukaisiin ja kiiltäviin kasviksiin. Suurin osa kaupassa myytävistä kasviksista on vahattuja ja osa on saatettu jopa värjätä ulkonäön parantamiseksi. Ihmiskunnan historian aikana olemme oppineet valikoimaan ruokamme myös näköaistin avulla. Nyt tätä kykyä ollaan ottamassa meiltä pois. Miten pystymme tunnistamaan kypsän ja ravinteikkaan kasviksen ruokakaupasta, ellei sen ulkonäköön pysty enää luottamaan? Jos vertaat luomuhyllyllä myytävää kasvista tehotuotettuun kasvikseen, niin se saattaa näyttää mielestäsi rupsahtaneelta, vaikka viimeaikaisten tutkimusten mukaan se voi olla ravinteikkaampi.

Lisäksi laatuluokitukset sorsivat pieniä alkuperäislajikkeita ja vaikeuttavat monipuolisempaa kasvisten suosimista. Päärynöitä on olemassa useita satoja eri lajikkeita, jotka poikkeavat niin väriltään, maultaan, kuin ulkomuodoltaankin toisistaan. Nykypäivän ruokakaupoissa törmäämme yleensä Conference-lajikkeeseen tai sitten niitä myydään tylsästi nimellä “päärynä, vihreä”. Harva muu lajike täyttää muodolliset I-luokan laatuvaatimukset, vaikka voivat olla maultaan ja ravinteiltaan ylivertaisia. Sama ongelma on omenan ja monen muun kasviksen kanssa. Kuinka moni kotimainen omena yltää I-luokkaan, puhumattakaan ekstraluokasta?

MITEN VOIMME VAIKUTTAA

Mitä me voimme kuluttajina asialle tehdä? Vuonna 2009 EU poisti “kurkkudirektiivin” ja käyrät kurkut pääsivät takaisin I-luokkaan. Samalla poistettiin koko- ja muotovaatimukset 25 muulta vihannekselta tai hedelmältä. Tämä on esimerkki siitä, että asiat ovat muutettavissa, vaikka epämuodostuneet kurkut eivät ole vielä läpi lyöneetkään. Me äänestämme lompakoillamme.

Kasvisten luonnollisten satokausien aikana tavallisistakin ruokakaupoista saattaa löytää tutun kasviksen eri lajikkeita useasta eri laatuluokasta. Niitä kannattaa kokeilla rohkeasti laatuluokituksesta välittämättä. Sesongin aikana kasvikset ovat parhaimmillaan ja lisääntyneen kysynnän myötä tuottajat uskaltavat kokeilla uusia maukkaampia ja monimuotoisempia lajikkeita ja lajeja. Lehtikaali on loistava osoitus siitä, miten kotimaiset tuottajat pystyvät nopeallakin aikavälillä lisäämään uusia kasviksia tarjontaansa.

Kun opettelemme sesonkien mukaiseen kasvisten käyttöön kauppojen ei tarvitse ylläpitää valtavia varastoja jokaisesta kasviksesta ympäri vuoden. Kysyntämme kohtaa paremmin myös viljelijöiden tarjonnan, eikä heidän tarvitse viljellä ylijäämää. Kauppiaat pystyvät luottamaan sesonkituotteiden menekkiin ja uskaltavat tarjota vähemmän sesongin ulkopuolisia kasviksia. Tällöin myös hävikkiä syntyy vähemmän.

Syömällä sesonkien mukaisesti ruokavalioon tulee väistämättä vaihtelua. Suosimalla sesonkeja ajaudumme automaattisesti kokeilemaan uusia kasviksia ja makuja vuoden ympäri. Samalla tuemme ekologisempaa ruoantuotantoa, pienennämme hävikkiä ja monipuolistamme kotimaista ruokakulttuuria.

P.S. Haaste ruokakaupoille: Mikä kauppa Suomessa uskaltaa ensimmäisenä lisätä “epämuodostuneet kasvikset” valikoimaansa? 🙂

Ranskalaisen kauppaketjun videon hävikistä ja epämuodostuneista kasviksista löydät täältä

Lähteet ja lisälukemista:

Tuoreiden hedelmien ja vihannesten kaupan pitämistä koskevat vaatimukset: http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/kasvikset/heviohje_netti_01012010.pdf

Yleistä kasvisten laatuvaatimuksista: http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Ammattilaisille/Kauppa/laatuvaatimukset

Laatuvaatimukset niille tuotteille, joille ei ole EU:n laatuvaatimuksia: http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Page.aspx?id=1048660

Tietoa hävikkiviikosta: http://www.kuluttajaliitto.fi/havikkiviikko

Ruokahävikki Suomessa: http://www.saasyoda.fi/ruokah%C3%A4vikki-suomessa

Kasvisten vaatimustenmukaisuusvalvonta tuotaessa tuoreita kasviksia EU:n ulkopuolisista maista: http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/kasikirjat/rajoituskasikirja/liitetiedostot/kasvisten_vaatimustenmuk.pdf

http://www.marmai.fi/uutiset/rumista+porkkanoista+tuli+myyntihitti++ruokakauppa+brandasi+kasvikset+uudelleen/a2258427

http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=168009&contentlan=1&culture=fi-FI#.VBHxYWO8xEI