Nautimme tätä juuresten tavoin käytettävä kaalia noin 200 grammaa vuodessa henkilöä kohden. Kyssäkaali eli kaalirapi on monelle, varsinkin nuoremmalle suomalaiselle tuntematon herkku. Kaaliviikon ansiosta saamme tällekin kummajaiselle erityisnäkyvyyttä! Tiedätkö kumpi sisältää enemmän C-vitamiinia: kyssäkaali vai appelsiini?
Kyssäkaali tunnetaan myös nimellä kaalirapi ja se lukeutuu kaalien sukuun, johon kuuluu noin 40 kaupallisesti tärkeää muunnosta, lajia ja alalajia. Toisin kuin useimmista muista kaaleista, kyssäkaalista hyödynnetään ravinnoksi mehevä varsimukula. Kyssäkaali on erityisen suosittua Saksassa, mutta se sopii mainiosti viljeltäväksi meidänkin kasvuoloihimme. Ennen kauppoihin ryntäämistä on syytä tutustua tähän nopeakasvuiseen, C-vitamiinipitoiseen kummajaiseen hieman tarkemmin.
HISTORIA HÄMÄRÄN PEITOSSA
Kyssäkaalin (Brassica oleracea var. gongylodes L.) historiasta on olemassa harmittavan vähän tietoa. On epäilty, että kyssäkaali olisi kehitetty varhaisina aikoina viljelyskäytössä olleesta mehevävartisesta kaalityypistä. Kuten muutkin kaalilajikkeet, oletettavasti myös kyssäkaali tai sen alkumuoto levisi muualle Eurooppaan roomalaisten valloitusretkien myötä. Ensimmäiset todisteet sen viljelystä löytyvät 1500-luvulta, jolloin se oli jo tunnettu Keski-Euroopassa. Suurin osa Euroopan viljelyksistä on keskittynyt Saksaan ja sen englannin kielinen nimi onkin “german turnip” eli vapaasti suomennettuna saksalainen nauris. Kyssäkaalin suomalainen nimi johtuu sen varren yläosaan muodostuvasta varsimukulasta, jota kutsutaan kyssäksi.
Kyssäkaalista on olemassa myös violettilajike. Sinertävien flavonoidien uskotaan parantavan muistia ja hidastavan vanhenemista.
NOPEAKASVUINEN KYSSÄKAALI TUOTTAA MUHKEAN SADON
Nopeakasvuinen kyssäkaali antaa hyvissä kasvuoloissa satoa jo 10-12 viikon kuluttua kylvöstä. Jos halutaan jatkuvaa satoa, kannattaa kasvattaa peräkkäisiä eriä ja eri lajikkeita. Kasvuaikansa puolesta kyssäkaali voidaan kylvää suoraan avomaalle meillä Suomessakin, mutta varmuuden vuoksi taimet kannattaa esikasvattaa ensin. Esikasvatuksen suositus lämpötila on 10-15 asteen välissä ja taimet kasvavat istutuskuntoisiksi reilussa kolmessa viikossa.
Kyssäkaali viihtyy multavassa savipitoisessa maassa. Sopiva istutustiheys on 10-15 tainta neliömetrille, mutta jos kasvatat isomukulaisia lajikkeita, niin määrä kannattaa tiputtaa alle kymmeneen taimeen neliötä kohden. Liian tiheä istutus aiheuttaa “mukulan venymistä” eli kunnon kyssää ei välttämättä muodostu. Kyssäkaalin riesana ovat samat tuholaiset ja taudit, kuin keräkaalilla.
Kyssäkaali on kaksivuotinen, mutta taimivaiheen jälkeen ensimmäisenä kasvukautena sen varren yläosaan muodostuu varsimukula, jota käytetään ravinnoksi. Sen vartta ja loppuosia on perinteisesti käytetty rehun valmistuksessa. Kyssäkaali kasvaa nopeasti ja optimaalisin lämpötila on 14-25 astetta. Viileämpi ilma hidastaa hieman kasvua, mutta satoa saadaan siitäkin huolimatta tyydyttävästi. Yksi mukula painaa lajikkeesta riippuen 100 grammasta jopa kahdeksaan kiloon!
Kyssäkaalin lajikkeet erottuvat toisistaan kukintataipumuksien, kasvuajan ja rehevyyden puolesta. Meille kuluttajille eri lajikkeet näkyvät väreinä ja muotoina. Nykyisten lajikkeiden mukulat eivät muutu puiseviksi, vaikka kasvaisivatkin suuriksi. Mukulan muoto voi olla pitkulainen, pyöreä tai litteä ja pintakuoren väri vaihtelee vaalean, vihreän, syvänvihreän ja sinipunaisen välillä.
Useimmilla lajikkeilla haluttu mukulan läpimitta on 6-8 cm, mutta pienempiäkin mukuloita pidetään laadultaan erinomaisena. Jos mukula kasvaa “ylisuureksi” niin se saattaa muuttua puisevaksi ja menettää mehevyytensä.
Sadonkorjuu tapahtuu käsin leikkaamalla varsi poikki mukulan alta. Sopiva varastointilämpötila on nollan asteen tuntumassa. Lehtineen varastoitu kyssäkaali säilyy hyvänä noin 2-3 viikkoa, mutta kookkaat mukulat, joiden lehdet on poistettu haihdunnan estämiseksi saattavat säilyä jopa 3-4 kuukautta!
Kyssäkaalin lehtien poistaminen parantaa merkittävästi säilyvyyttä.
RAVINTEIKASTA KAALIA KÄYTETÄÄN JUURESTEN TAVOIN
Kyssäkaali sisältää muiden kaalien tavoin runsaasti C-vitamiinia ja jo 100 grammasta kasvista saadaan 80% päivittäisestä saantisuosituksesta. Siitä löytyy kalsiumia, kaliumia ja muita hivenaineita. Värikäs kuori sisältää karotenoideja, jotka ovat terveelle elimistölle välttämättömiä rasvaliukoisia antioksidantteja.
Kyssäkaalia voi nauttia sellaisenaan tai raakaraasteena. Yleensä sitä käytetään nauriin tai lantun tavoin. Siitä saadaan myös hyvä lisuke vaikkapa juustotarjottimelle. Sitä voidaan keittää ja tarjoilla lämpimien ruokien lisukkeena. Se sopii juuresten tapaan keittoihin, patoihin, gratiineihin ja muhennoksiin. Siitä voidaan paistaa vaikka lettuja jälkiruoaksi: http://www.projectmama.info/2009/07/kyssakaalia-poytaan.html