Olen 27-vuotias turkulainen ammattilaisvapaaottelija. Treenaamisen ohessa pyöritän nuoren lapsiperheen arkea, tärkeimpinä vastuualueinani ruokahuolto ja pyykkirumba.
Kuten aiemmassa Satokausikalenterin haastattelussa totesin, olen pienine tuloineni ruokaillut aina löyhästi satokausien rytmissä. Nyt, kun ravitsemukselliset valintani eivät enää vaikuta vain omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini, vaan lisäksi sekä optimoi kehitykseni vapaaottelijana että muodostaa rakennusaineet ja ruokailutottumukset kovaa vauhtia kasvaville lapsilleni, on yhä monipuolisempi kasvis- ja ruokakalavalikoima ollut erittäin tervetullut apu.
Lapsiahan, ainakin meidän jälkikasvua, kiinnostaa mielettömästi ihan tavallisetkin ”aikuisten jutut” – leikitään kotia, teekutsuja, ravintolaa, imuroidaan – ja mikäs sen parempaa kuin päästä ihan oikeasti osallistumaan aikuisten askareihin. Ruoka maistuu selkeästi paremmin, kun on saanut olla mukana perheen ruokien suunnittelussa, hankinnassa ja toteutuksessa. Poikamme muistaa joka maanantai- ja torstaiaamu pyytää läheisen ruokakaupan mainossivut Turun Sanomien välistä itselleen, ehdottelee tulevia ruokia, tavaa tarjouskalojen lajien nimiä ja huutelee hintoja. Itse olen aina viihtynyt keittiössä kokkailemassa, mutta ruokien jatkuva ideoiminen kasvaa usein ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Olenkin suosiolla ulkoistanut ruokalistan suunnittelun loppuperheelle. Lapsilta tulee luovia ratkaisuja, kun ilmoittaa jääkaapin sisällön ja kysyy, mitäs ruokaa näistä halutaan. Onneksi myös perus makaronilaatikoita ja kanakeittoja toivotaan usein.
Itse seuraan tyytyväisenä lasten kiinnostusta ravintoaan kohtaan ja pohdin mielelläni heidän kanssaan eri ruokien sisältöjä ja ravintoaineiden merkitystä kehoissamme. Välillä muiden ihmisten läsnäollessa saatan kuitenkin pälyillä ympärilleni kuulijoiden reaktioita, kun 6-vuotias isoveli kehoittaa 3-vuotiasta pikkusiskoaan syömään eväänsä reippaasti loppuun saadakseen leivästä hiilareita, jotta jaksaa vielä leikkiä, leikkeleestä protskua, jotta saa lihaksiin lisää voimaa, ja juustosta kalsiumia, jotta luut pysyvät vahvoina.
Vaikka ruokalistan suunnittelun olen tehokkaasti ulkoistanut jälkikasvulle, oli heinäkuun Sesonkiresepteistä pakko kokeilla ehkä aikuisempaan makuun paremmin soveltuva Grillattu selleri sinihomejuustolla – erityisesti, koska kevään ja alkukesän aikana tuli ihastuttua grillattuun parsaan sekä sinihome- että fetajuustolla. Sinihomejuuston toimiessa upeasti sekä parsan että sellerin kanssa, on seuraavissa grillailuissa ehdottomasti testattava, toimiiko myös grillattu pekoniselleri kuten pekoniparsa. Ja pekonia ja suolaisia juustoja kun pitkulaisiin sesonkikasviksiin innostutaan yhdistämään, täytynee kokeilla myös puolison ehdottamat grillattu pekoniraparperi sekä grillattu raparperi sinihome- tai fetajuustolla.
Äänestimme viikon kasvikseksi mukulasellerin. Tämän rosoisen mukulan jäännöksiä on löydetty egyptiläisistä haudoista ja meille pohjolaan se on saapunut lääkekasvina jo 1300-luvulla. Pitkästä viljelyhistoriasta huolimatta syömme tätä voimakkaan, mutta hienostuneen makuista juuresta alle 50 grammaa vuodessa. Toivottavasti tämänkin ekologisen ja monikäyttöisen juureksen arvostus nousee lähitulevaisuudessa.
“Varhaisvihanneksena” tarjolla olevasta mukulaselleristö voidaan hyödyntää myös naatit.
KAIKKISELLERITOVATVILLISELLERINMUUNNOKSIA
Alunperin juurisellerinäkin tunnettu mukulaselleri (Apium graveolens var. rapaceum) on kasvanut villikasvina Välimeren ja pohjoisemman Euroopan alueella. Ruotisellerin ja yrttisellerin lailla, sekin on muunnos ranta-alueilla ja kosteikoilla viihtyvästä villiselleristä. Sellerit ovat ikivanhoja hyötykasveja ja aluksi niitä on käytetty lääke- ja maustetarkoituksiin. Mukulasellerin on uskottu nostattavan intohimoja sekä parantavan suorituskykyä.
Eräiden lähteiden mukaan Antiikin Kreikan urheilijat joivat ennen suoritustaan sellerimehua. Pohjoismaihin sellerit levisivät jo 1300-luvulla lääkekasvina. Ensimmäiset kirjalliset lähteet mukulaselleristä omana lajikkeenaan löytyvät 1600-luvulta, jolloin sitä käytettiin vihannesten tavoin.
SUURISATOVAATIIESIKASVATUKSENKASVUOLOISSAMME
Mukulaselleri on kaksivuotinen, mutta ensimmäisena kasvukautenaan sen varren pituuskasvu jää vähäiseksi, mutta sen pääjuuren yläosa kasvaa paksuksi mukulaksi. Mukulasellerillä on pitkä kasvukausi, joten meidän oloissamme sitä ei kannata kylvää suoraan avomaalle, mikäli sadoksi halutaan suuria mukuloita. Taimien esikasvatusaika on muutaman kuukauden ja ennen avomaalle istutusta taimet karaistaan.
Taimet voidaan istuttaa avomaalle vasta touko-kesäkuun vaihteessa, koska tätä aikaisemmin kylminä keväinä on mahdollista, että se virittyy kukintaan. Mukulaselleri vaatii ravinteikkaan ja kuohkean maaperän. sillä boorin puutos voi aiheuttaa nuorten lehtien kellastumisen tai laikukkaan mukulan. Kalsiumin puutos taas johtaa kasvupisteen kuolemiseen.
Liian matalalle istuttaminen saattaa voimistaa sivujuurien kasvua, kun taas liian syvälle istuttaminen venyttää mukulaa. Sopiva istutussyvyys on taimen entinen kasvusyvyys. Suuria mukuloita tavoitellessa hyvä kasvutiheys on 6-10 tainta neliölle. Mukulaselleri vaatii jonkin verran kastelua ja rikkakasvit torjuntaan mekaanisesti tai kemiallisesti.
Kun mukulaselleri on saatu istutettua avomaalle, se kyllä viihtyy kotimaamme kasvuoloissa. Sen pitkä kasvukausi kestää jopa 5-7 kuukautta, joten. pääsadonkorjuu tapahtuu vasta lokakuussa. Suotuisissa oloissa kasvanut mukula voi painaa sadonkorjuu hetkellä yli kilon. Mikäli mukulaselleria halutaan myydä varhaisvihanneksena naatteineen, on sopiva sadonkorjuun ajankohta 3,5-4 kuukautta istutuksesta.
Ruokakaupoissa myytävät mukulasellerit ovat yleensä pestyjä, niiden juurentyngät on poistettu ja lehtien kiinnittymiskohdat on siloiteltu. Usein ne ovat myös valmiiksi pilkottuja ja muoviin pakattuja. Mukulan leikkauspinta tummuu herkästi, mutta muovilla pystytään estämään kosteuden haihtuminen. Tummat kohdat kannatta poistaa ennen ruoanlaittoa.
Mukulaselleri kiinnittyy tiukasti kasvualustaansa, joten sadonkorjuun yhteydessä sen juuret yleensä katkotaan. Samalla naatit poistetaan ja juuret typistetään. Niitä ei kuitenkaan kannatta heittää, pois koska nekin ovat herkullista ravintoa. Jos satoa halutaan varastoida pitkään, on mukuloita käsiteltävä erityisen varoen. Terveen mukulasellerin säilymisaika on nollan asteen tuntumassa ja 95-97% suhteellisessa kosteudessa jopa 6-7 kuukautta
EMMEOSAAHYÖDYNTÄÄHIENOSTUNUTTAMAKUA
Keski-Euroopassa mukulaselleri on suosittu alkutalven vihannes, mutta meillä sitä käytetään lähinnä liemijuureksena. Mukulaselleria voidaan käyttää tuoreeltaan raasteina sekä sipsien tavalla pikkunaposteltavana. Mukulaselleri sisältää eteerisiä öljyjä, jotka hapettuvat helposti joutuessaan kosketuksiin hapen kanssa. Siksi tuore mukulaselleri maistuu erilaiselle, kuin varastoitu mukula.
Sellereiden voimakkaan ominaistuoksun aiheuttavat ftalidit ja terpeenit. Ftalidien väitetään vaikuttavan sileiden lihasten solujen kalsiumkanaviin rentouttamalla verisuonet, jolloin verenpaine alenee. Mukulaselleri sisältää muiden juuresten lailla meille tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita, kuten kaliumia, fosforia ja magnesiumia.
Tuoreesta mukulaselleristä saadaan erinomaista raastetta, mutta pitkään varastoitu mukula sopii paremmin muihin käyttötarkoituksiin.
Maun säilyttämiseksi, mukulaselleri kannattaakin paloitella vasta juuri ennen käyttöä. Mikäli sitä halutaan pilkkoa etukäteen, niin palaset kannattaa säilyttää kylmässä vedessä. Satokauden alkupuolella nautittavasta mukulaselleristä voidaan hyödyntää myös naatit. Ne antavat hyvin makua liemiin tai keittoihin. Niitä voidaan myös käyttää salaateissa tai perunoiden keitinveden maustamisessa. Satokauden loppupuolella naatit muuttuvat puiseviksi, joten niitä ei enää kannata käyttää ruoanvalmistuksessa.
Mukulasellerin voimakkaat, mutta hienostuneet maun vivahteet pääsevät oikeuksiinsa eri valmistustavoilla; paahdettuna, paistettuna, friteerattuna, keitettynä, haudutettuna. Mukulaselleri sopii erinomaisesti keittoihin, patoihin, uunijuureksiksi sekä tuoreeltaan tai kevyesti kypsennettynä naposteltavaksi. Siitä voidaan valmistaa jopa herkullista hilloketta.
