Veriappelsiini on todellinen “hedelmien parsa”. Sesongin huippu alkaa tammikuun lopussa ja kestää ainoastaan maaliskuun alkuun. Veriappelsiiniksi kutsutaan kaikkia punaisia, happamia lajikkeita. Nimi johtuu verenpunaisesta väristä, eikä hedelmä tietenkään sisällä verta. Tätä hedelmää ei vielä muutamia vuosia sitten tunnettu kunnolla eteläisen Välimeren alueen ulkopuolella. Tästä syystä turistit saattoivat luulla ravintolassa tilaamaansa appelsiinimehua tomaattimehuksi ennen juoman maistamista. Onneksemme ne ovat yleistyneet täällä Pohjolassa ja meidän kannattaa opetella hyödyntämään niiden lyhyt sesonki.
Appelsiinit ovat pomeranssin ja mandariinin makea risteytys. Pomeranssit ovat lähtöisin Intian koillisosista ja ne tulivat Eurooppaan arabien mukana 700-luvulla. Niiden tiedetään kasvaneen Sisiliassa 1000-luvun alussa sekä Etelä-Espanjassa 1100-luvun lopussa. Paremmin tuntemamme makeat appelsiinit tulivat Eurooppaan 1400-luvulla ristiretkien myötä.
VERIAPPELSIINI ON SISILILAINEN ERIKOISUUS
Veriappelsiini on yhteisnimitys kaikille punaisille hapahkoille appelsiinilajikkeille. Alunperin ne ovat lähtöisin Sisiliasta, Etnan ylärinteiltä. Ne menestyvät hyvin myös Espanjan viileillä alueilla ja niitä on onnistuttu viljelemään myös Marokossa sekä Kaliforniassa. Tässä kirjoituksessa keskitytään Suomesta saataviin lajikkeisiin, joita ovat Moro ja Tarocco.
Muiden appelsiinien tavoin myös veriappelsiinit tarvitsevat kypsyäkseen auringonpaistetta ja lämpimiä päiviä. Veriappelsiinit vaativat muista appelsiineista poiketen kylmät yöt ja viileän talven, jotta niille tyypillinen tumma väri kehittyy kuoreen, hedelmälihaan ja mehuun. Kaikkia värin kehittymiseen liittyviä salaisuuksia ja optimaalisia olosuhteita ei ole kyetty vieläkään selvittämään, sillä appelsiinin “veren” määrään ja väriin vaikuttaa moni tekijä.
Merkittävimpinä tekijöinä voidaan pitää päivä- ja yölämpötilojen suurta vaihtelua. Kypsymisen loppuvaiheessa keskitalvella suuret lämpötilavaihtelut edistävät tumman väripigmentin syntymistä. Pelkkä lämpötilojen vaihtelu kasvukauden loppupuolella ei ole ainoa merkittävä tekijä, vaan samalla alueella, tai jopa samassa puussa kasvaneiden hedelmien väri voi vaihdella huomattavasti. Väri saattaa kehittyä raakaan hedelmään tai vastaavasti kasvukauden loppupuolella kypsässä hedelmässä värin määrä voi olla vähäinen.
Vaikka veriappelsiineja on kokeiltu viljellä Brasiliassa, Flodirassa ja Intiassa, ei niille ole saatu kehitettyä lajille ominaista tummaa väriä. Suotuisan viljelyalueen vähyys on rajoittanut veriappelsiinien käytön ja suosion leviämistä..
PUNAINEN VÄRI EDISTÄÄ TERVEYTTÄ
Hedelmälihan punaisen värin saa aikaan antosyaniini-niminen väriaine, jota esiintyy mm. punakaalissa. Toinen väriin vaikuttava aine on lykopeeni, joka antaa värin mm. tomaatille, granaattiomenalle ja tummille viinirypäleille. Kuopion yliopiston sydäntautien ehkäisytutkimuksessa on kyetty todistamaan, että lykopeeni vahvistaa valtimoiden sisäseinämiä ja voi siten ehkäistä aivo- ja sydäninfarkteja.
Molemmat aineet toimivat antioksidantteina, joihin on yleisesti liitetty runsaasti terveysvaikutuksia, kuten yleisen terveyden edistäminen ja syövän ehkäisy. Sitrushedelmistä eniten tummanpunaisia flavonoidiyhdisteitä on veriappelsiineissa. Muita vitamiini- ja hivenaineita veriappelsiinista löytyy yhtä runsasti, kuin tutuimmistakin sitrushedelmistä.
HUOMAATKO LAJIKKEIDEN VÄLISET EROT?
Muihin appelsiinilajikkeisiin verrattuna veriappelsiinien sesonki on melko lyhyt. Poiminta-aika pohjoisella pallonpuoliskolla on tammikuulta maaliskuun alkuun. Tärkeimmät tuontimaat ovat luonnollisesti Italia ja Marokko, mutta tänä talvena kaupoissa on ollut myös Espanjalaisia veriappelsiineja.
Monet asiantuntijat pitävät Sisilialaista veriappelsiinia Taroccoa maailman parhaana appelsiinina. Sen makeus ja happamuus ovat sopivasti tasapainossa. Tarocco on suosittu lajike kokkien ja muiden ammattilaisten keskuudessa, niin makunsa kuin käsiteltävyytensä ansiosta. Sisiliassa kasvaneesta Taroccosta on mitattu kaikista sitrushedelmistä korkein C-vitamiinipitoisuus.
Toinen Suomesta saatava lajike on Moro. Sekin on herkullisen makuinen, mutta maku on Taroccoa hieman kirpeämpi. Vaikka se kuuluu tummaveriappelsiineihin, niin sen kuoressa ei välttämättä ole lainkaan tummaa pigmenttiä.
Veriappelsiinit ovat maukkaita nautittuna ihan sellaisenaan ja niistä voi valmistaa erittäin hyvää mehua. Muiden sitrushedelmien lailla myös veriappelsiinit ovat erittäin monikäyttöisiä. Jokainen hedelmän osa, kuten kuoren sisältämä öljy, voidaan hyödyntää lukemattomissa ruoissa. Veriappelsiini antaa väriä, makua ja aromia niin ruokiin kuin juomiinkin.
Puoliveriappelsiineiksi kutsutaan heikosti punertavaa tai kaksiväristä hedelmälihaa sisältävää appelsiinia. Niiden mehu on on usein tavallisen appelsiinin mehun väristä, vaikka hedelmäliha olisi punaista.
Lähteet ja lisälukemista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Veriappelsiini
http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_orange
http://www.superfoodsrx.com/nutrition/nutritional-research/why-i-love-blood-oranges-56.html
http://users.kymp.net/citruspages/
http://ajcn.nutrition.org/content/77/1/133.abstract
Lindstedt A. Hedelmät & Vihannekset.1997. Gummerus Kirjapaino OY Jyväskylä
De´Medici L. Paratiisin hedelmät. 2000. Suomennos Hirvonen S. Kustannusosakeyhtiö Otava Helsinki