Kuukausi: heinäkuu 2016

Arkimenu lasten suusta, sesonkiherkkuja aikuiseen makuun

Olen 27-vuotias turkulainen ammattilaisvapaaottelija. Treenaamisen ohessa pyöritän nuoren lapsiperheen arkea, tärkeimpinä vastuualueinani ruokahuolto ja pyykkirumba.

Kuten aiemmassa Satokausikalenterin haastattelussa totesin, olen pienine tuloineni ruokaillut aina löyhästi satokausien rytmissä. Nyt, kun ravitsemukselliset valintani eivät enää vaikuta vain omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini, vaan lisäksi sekä optimoi kehitykseni vapaaottelijana että muodostaa rakennusaineet ja ruokailutottumukset kovaa vauhtia kasvaville lapsilleni, on yhä monipuolisempi kasvis- ja ruokakalavalikoima ollut erittäin tervetullut apu.

Lapsiahan, ainakin meidän jälkikasvua, kiinnostaa mielettömästi ihan tavallisetkin ”aikuisten jutut” – leikitään kotia, teekutsuja, ravintolaa, imuroidaan – ja mikäs sen parempaa kuin päästä ihan oikeasti osallistumaan aikuisten askareihin. Ruoka maistuu selkeästi paremmin, kun on saanut olla mukana perheen ruokien suunnittelussa, hankinnassa ja toteutuksessa. Poikamme muistaa joka maanantai- ja torstaiaamu pyytää läheisen ruokakaupan mainossivut Turun Sanomien välistä itselleen, ehdottelee tulevia ruokia, tavaa tarjouskalojen lajien nimiä ja huutelee hintoja. Itse olen aina viihtynyt keittiössä kokkailemassa, mutta ruokien jatkuva ideoiminen kasvaa usein ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Olenkin suosiolla ulkoistanut ruokalistan suunnittelun loppuperheelle. Lapsilta tulee luovia ratkaisuja, kun ilmoittaa jääkaapin sisällön ja kysyy, mitäs ruokaa näistä halutaan. Onneksi myös perus makaronilaatikoita ja kanakeittoja toivotaan usein.

Itse seuraan tyytyväisenä lasten kiinnostusta ravintoaan kohtaan ja pohdin mielelläni heidän kanssaan eri ruokien sisältöjä ja ravintoaineiden merkitystä kehoissamme. Välillä muiden ihmisten läsnäollessa saatan kuitenkin pälyillä ympärilleni kuulijoiden reaktioita, kun 6-vuotias isoveli kehoittaa 3-vuotiasta pikkusiskoaan syömään eväänsä reippaasti loppuun saadakseen leivästä hiilareita, jotta jaksaa vielä leikkiä, leikkeleestä protskua, jotta saa lihaksiin lisää voimaa, ja juustosta kalsiumia, jotta luut pysyvät vahvoina.

Vaikka ruokalistan suunnittelun olen tehokkaasti ulkoistanut jälkikasvulle, oli heinäkuun Sesonkiresepteistä pakko kokeilla ehkä aikuisempaan makuun paremmin soveltuva Grillattu selleri sinihomejuustolla – erityisesti, koska kevään ja alkukesän aikana tuli ihastuttua grillattuun parsaan sekä sinihome- että fetajuustolla. Sinihomejuuston toimiessa upeasti sekä parsan että sellerin kanssa, on seuraavissa grillailuissa ehdottomasti testattava, toimiiko myös grillattu pekoniselleri kuten pekoniparsa. Ja pekonia ja suolaisia juustoja kun pitkulaisiin sesonkikasviksiin innostutaan yhdistämään, täytynee kokeilla myös puolison ehdottamat grillattu pekoniraparperi sekä grillattu raparperi sinihome- tai fetajuustolla.

Vadelma Nice Cream

“Nice cream” viittaa banaaneista valmistuvaan jäädykkeeseen, joka on näppärä valmistaa. Ohje on helposti muunneltavissa, joten kokeile rohkeasti myös muita kesän makuja!

4-6 annosta

Jäätymisaika: väh. 4 h, mielellään yön yli

Valmistusaika: 20 min

Ainekset

Jäädyke
  • 3-4 banaania
  • 250 g vadelmia
Suklaakastike
  • 0,75 dl vaahterasiirappia (tai maun mukaan)
  • 0,5 dl lämmintä vettä
  • 0,25 dl kookosöljyä sulatettuna
  • 0,5 tl vaniljajauhetta
  • 0,5 dl kaakaojauhetta

 Valmistus

  1. Pilko banaanit ja siirrä ne  sekä vadelmat pakastimeen jäätymään kunnolla, mielellään yön yli.
  2. Siirrä jäätyneet banaanit monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja aja ne tasaiseksi massaksi. Kun banaanimassa on tasaista lisää joukkoon vähitellen jäisiä vadelmia niin että osa maustaa ja värjää massan ja loput jäävät sattumiksi. Säästä muutama marja koristeeksi.
  3. Siirrä jäätelö hetkeksi pakastimeen kovettumaan.
  4. Valmista suklaakastike sekoittamalla kaikki ainekset sauva- tai tehosekoittimella tasaiseksi.
  5. Tee jäätelöstä palloja vahvalla lusikalla tai jäätelökauhalla ja koristele annos suklaakastikkeella sekä kokonaisilla vadelmilla.
  6. Jäätelö säilyy pakastimessa hyvänä ilmatiiviisti säilytettynä parisen viikkoa. Kastike kannattaa säilyttää ilmatiiviisti jääkaapissa.

Kukkakaali

Kukkakaali (Brassica Oleraceae, Botrytis-ryhmä) kuuluu kukkivien kaalien ryhmään samaan tapaan kuin parsakaali, romanescu ja broccoliini. Kukkivista kaaleista syödään kasvin varhaisasteella olevat kukinnot ja kukintoihin liittyvät varret ja suojalehdet.

Kukkakaalia viljellään erivärisinä lajikkeina. On valkoista, kermanvaaleaa, lilaa, oranssia ja vihreää kukkakaalia. Keskikesällä kaupoista saa valkoisia ja kermanvaaleita kukkakaaleja, elokuusta alkaen kannattaa silmäillä valikoimaa, koska silloin voi olla saatavana muitakin värejä. Myös kartiomaisia, vihreitä nuppuryhmiä tekevä, kaunis romanescu-tyypin kukkakaali valmistuu loppukesällä.

Napakankypsänä parasta

Kukkakaali nousi laajaan suosioon sekä koti- että ravintolaruoissa noin vuosi sitten. Pitkään hiljaiseloa viettänyt kukkakaali huomattiin. Alettiin ymmärtää, kuinka kaunis, terveellinen, edullinen, tyylikäs, ekologinen ja monikäyttöinen kasvis kukkakaali on.

Aiemmin kukkakaali kypsennettiin kokonaisena tai nuppuina vedessä – ja usein aivan liian kypsäksi. Saman kohtalon oli kokenut parsakaali. Pahinta, mitä kukkiville kaaleille voi tehdä, on kypsentää ne rakenteeltaan täysin pehmeiksi, jolloin makuakaan ei ole jäljellä.

Parhaat kukkakaalin kypsennystavat ovat höyrykypsennys tai paahtaminen joko uunissa tai grillissä. Kypsyysaste on jätettävä napakaksi niin, että rakenteessa on miellyttävä suutuntuma.

Kasvaa viileässä ja kosteassa

Kukkakaalin arvellaan kehittyneen parsakaalista. Oletettavasti kukkakaali on lähtöisin Kreikasta, mistä viljely on levinnyt Italian kautta muualle Eurooppaan. Nykyään kukkakaalia viljellään kaikkialla maailmassa, eniten Euroopassa ja Aasiassa.

Kukkakaali muodostaa kukinnon jo ensimmäisenä kasvukautenaan. Kukinto koostuu voimakkaasti paksuuntuneista varren ja kukinnon haaroista ja aukeamattomiksi jäävistä kukkanupuista. Kukkakaali on alkujaan kosteiden rantamaiden kasvi. Se ei siedä kuivuutta. Hellekesinä viljely on hankalaa, mutta viileästä pitävänä kukkakaali antaa hyvin satoa myös Pohjois-Suomessa.

Kukkakaaleissa on nopeasti kehittyviä kesälajikkeita, joista saadaan Suomessa nauttia usein jo juhannuksesta alkaen. Syyslajikkeet kypsyvät elokuussa. Kukkakaalien siemenet on Suomen oloissa kylvettävä sisälle, ja ne ruukutetaan sirkkalehtiasteella. Parhaat sadot saadaan kosteina ja viileinä kesinä.

Kukkakaalin satokausi kestää Suomessa juhannuksesta marraskuun puoliväliin saakka. Silloin kukkakaalit tulevat kotimaisilta viljelijöiltä, muulloin tuontituotteina.

Säilytettävä kylmässä

Laadukas kukkakaali on napakka. Nuppujen väri on raikas ja pinta vahingoittumaton. Koska kukkakaali korjataan jo kukinnon varhaisessa kehitysvaiheessa, kukinnon suojaksi tulee jättää vihreitä lehtiä. Kauppakunnostus on Suomessa tarkoin säänneltyä. Ei ole oikein, että kuluttaja repii suojalehdet kaupassa ilmeisesti tietämättömyyttään.

Kaalit säilyvät parhaiten kylmässä, +2 – +5 asteessa. Ne on suojattava nahistumisen estämiseksi. Kylmäketju ei saisi katketa, vaan myös kaupan tulisi huolehtia, että kukkakaalit eivät pääse lämpenemään.

Suojalehdet ja varretkin herkkua

Kukkakaalin suojalehdet ja kanta ovat nuppujen lisäksi herkullista syötävää nekin. Kun kypsennät kukkakaalia, paloiteltu varsi ja suojalehtien ruodit vievät hieman enemmän aikaa kuin nuput. Osa suojalehdistä on niin ohuita, että ne vain nopeasti kuumennetaan tai syödään osana salaattia.

Höyrytä, paahda, vokkaa

Höyrykattilassa kukka- ja parsakaalit ja muutkin kasvikset kypsyvät hellävaraisesti höyryssä, eikä makua tai ravintoaineita liukene keitinveteen. Paahtaminen on toinen suositeltava kypsennystapa. Kukkakaalin voi oikein hyvin paahtaa uunissa tai grillissä. Katso Rouva Kasviksen ohje kukkakaalin paahtamisesta ja tarjoamisesta tillipeston kanssa. Maku pysyy hyvin tallessa, jopa tiivistyy.

Vokki- tai muurikkapannu, myös tilava paistinpannu toimivat paloitellun kukkakaalin kypsentämisessä hyvin. Kokeile maustaa chilillä, inkiväärillä ja tuoreyrteillä suolan ja pippurin lisäksi.

Kukkakaalia voi pikkelöidä, marinoida, dipata, käyttää kesäkeittoon tai paahtaa ja soseuttaa keitoksi. Perunamuusin perunoista voi osan vaihtaa kukkakaaliin tai tee sose pelkästä kukkakaalista. Kukkakaali sopii hyvin myös piiraiden ja pizzojen täytteisiin ja gratinoitavaksi.

Kun kukkakaalin nuput raastaa, on lopputuloksena murumaista ”couscousia”. Rouva Kasviksen lämpimässä kukkakaalisalaatissa tuoreet herneet täydentävät loistavasti muita makuja. Ja oletko jo kokeillut kukkakaalimurusia leivonnassa jauhojen sijaan. Pizza Biancassa Rouva Kasviksen tapaan on kukkakaaalia pohjassa ja broccoliineja täytteessä. Kannattaa kokeilla!

Teksti, ohjeet ja kuva: Pirjo Toikkanen