Avainsana: Nauris

Jos Suomi olisi kasvis

Kysyimme itsenäisyyspäivän kunniaksi Facebookissa, mikä on parhaiten Suomea tai suomalaisuutta kuvaava kasvis ja miksi. Saimme runsaasti vastauksia ja keräsimme niistä parhaat palat kaikkien riemuksi.


Suppilovahvero. Ehkä vaatimaton jopa huomaamaton ulkonäkö suuren metsän keskellä, mutta makua ja luonnetta riittää! Suomalaisen sisun tavoin nousee esiin usein sieltä missä maa on revitty auki ja pinta rikkoutunut. Ei ole moksiskaan pienestä pakkasen puremasta ja säilyy kylmän lumen alla ihan yhtä maukkaana. – Katri.

METSÄMARJAT, PERUNA JA NAURIS OLIVAT SUOSITUIMPIA VASTAUKSIA

Kyllä mieltäisin villit marjat eniten suomalaisiksi. Siellä ne kökkii yssisseen metsässä, joskus kun oikein hyvin käy niin löytää monta samasta mättäästä, mutta viihtyvät kiusallaankin harvakseltaan. Vapaitakin ovat, osa lähtee maailmalle. Kaikilla oma makunsa, on karvasta ja makeaa, kirpeää ja mehuisaa, mutta kaikki saman arvoisia ja omalla tavallaan juuri täydellisiä sellaisina kuin ovat. – Jonna.


Karpalo. Kasvaa karuissa ja vaikeissa oloissa ja paranee vain pienestä pakkasenpuremasta. Siinä on suomalaisuutta parhaimmillaan, kun vetisellä nevalla keräät sormet jäässä näitä herkkuja yksi kerrallaan kuuran seasta. Suomalaiseen mentaliteettiin sopien hieman karvas, mutta yyberterveellinen marja. – Anna-Riikka.


Nauris se olla voisi. Siihen liittyy mystistä voimaa ja vahvaa uskoa tulevaisuuteen, kun kasken jälkeen tuhkaiseen maahan nauriin siemenet kylvää. – Terho.


Lakka! Harvinainen, kaunis ja herkullinen. Sen poimimisessa suolla itikoiden pistäessä on jotain perijuurin suomalaista. – Sini.


Maa-artisokka. Sitkeästi piilossa mullassa kasvava, vähän vaikeasti lähestyttävä (kuorittava), selviää talven yli maassa, tutuksi kun pääsee niin ihanan maukas tuttavuus. – Kaisa.


Mustikka. Kasvaa vapaana metsissä suomalaisilla jokamiehen oikeuksilla poimittavissa ja on Suomen lipun, vesien ja hangille heijastuvan iltahämärän värinen. – Inga.


Härkäpapu; ei kavahda hallaa, seisoo tanakasti uhmaten tuulta ja tuiskua, ja siitä on moneksi, vaikka onkin vaatimaton. – Inga.


Puolukka. Vaatimaton, väkevä, sitkeä ja pieni. Kuitenkin niin kaunis, kukkiessaan herkkääkin herkempi. Karvaankin makuinen mokoma -vaan koukkuun jäät maistettuasi, niin suolaisen kuin makeankin kaveri, ja terveyttä täynnä koko punainen pirpana.


Kyllä se se peruna on, muissa maissa asuneena ja matkustellen en ole törmännyt vastaavaan perunan käyttöön kun suomessa. Suomessa se syödään ihanan simppelisti , monien eri ruokien kanssa. – Emmi.


Pihlajanmarjat. Ne toimii herkullisena lisänä vaikka hyytelössä. Pihlaja puuna edustaa suomalaisuutta hyvin kauneutensa takia ja myös monipuolisuutensa takia. Pihlajasta saadan kaunista puu ainesta ja se löytyy monen takapihalta. Myös marjat on monipuolisia käyttää ja vitamiini rikkaita. Ja jos ei ihminen osaa hyödyntää marjoja, niin on niistä linnuille iloa. – Noomi.

Syömme yllättävän vähän juureksia

4.12. vietetään ”Osta työtä Suomeen” -päivää. Kotimaisten juuresten suosio on ollut viime vuosina nousussa. Useat ravintolat sekä kotikokkailijat ovat innostuneet käyttämään niitä entistä monipuolisemmin. Vaikka tiedämme, että kotimaiset juurekset ovat edullisia, maukkaita, monikäyttöisiä, ravinteikkaita, ekologisia ja hyvin säilyviä, niin syömme niitä yllättävän vähän.


Punajuuri ja porkkana kuuluvat kotimaiseen ruokakulttuuriin. Punajuuren kulutus jää kuitenkin alle yhteen kiloon henkilöä kohden vuodessa.

KOTIMAISET JUUREKSET OVAT KAIKILLA MITTAREILLA HYVÄÄ RAVINTOA

Juuresten etuja ovat niiden korkea kotimaisuusaste, edullisuus, säilyvyys, maku, ekologisuus, monikäyttöisyys sekä ravintoarvot. Suomessa voidaan viljellä avomaalla useita eri juureksia ja niiden eri lajikkeita. Kotimaassa tapahtuvan viljelyn ansiosta juureksia ei tarvitse rahdata meille toiselta puolelta maapalloa, eikä avomaan viljely vaadi ulkopuolista energiaa. Tämä tietenkin näkyy meille kuluttajille juuresten hinnoissa, eli voimme ostaa niitä edullisesti.

Juurekset säilyvät oikein varastoituna yli puoli vuotta! Pitkä varastointi vaikuttaa jonkin verran makuun sekä ravinteisiin, mutta juuresten avulla ruokavalion kotimaisten kasvisten osuuden voi pitää korkeana vuoden ympäri. Siksi ne ovat myös sesonkiruokaa suosivan henkilön ruokavalion perusta. Maaperässä kasvaneet juurekset ovat maukkaita ja ravinteikkaita. Vitamiinien lisäksi niistä löytyy runsaasti hiven- ja kivennäisaineita.


Juureksia kannattaa suosia monipuolisesti, jolloin kotimaisten kasvisten osuutta ruokavaliossa on helppo lisätä.

Suomalaisten ruokavaliossa on yleensä liian vähän folaatteja, mutta jo kaksisataa grammaa punajuurta riittää täyttämään päivittäisen tarpeen. Jo reilusta sadasta grammasta porkkanaa saamme saantisuosituksen verran A-vitamiinia, parisataa grammaa juuriselleriä kattaa päivittäisen K-vitaminin tarpeen ja parisataa grammaa lanttua tai naurista takaa päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Ravintoarvoiltaan juurekset pärjäävät monille vihanneksille tai salaateille.


Yksinkertainen tapa valmistaa herkullisia juureksia on niiden uunissa paahtaminen.

JUUREKSET OVAT MAINETTAAN MONIPUOLISEMPAA RUOKAA

Tavallisin tapa nauttia juureksia lienee maustaa ne yrteillä ja paahtaa uunissa. Tämän lisäksi ne sopivat keittoihin, muhennoksiin, muuseihin, patoihin, raasteisiin, soseisiin, tahnoihin, leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Hintaan, ekologisuuteen, makuun, säilyvyyteen ja monipuolisuuteen nähden käytämme juureksia yllättävän vähän ruokavaliossamme!


Syömme vuosittain perunaa yli 50 kiloa henkilöä kohden (52,3kg Ravintotase 2012). Peruna on monikäyttöinen raaka-aine, mutta sitä ei lasketa ravitsemussuositusten “kasviksia puoli kiloa päivässä” -suositukseen. Itse asiassa peruna ei ole edes juures, vaan koisokasvien heimoon kuuluva kasvis, jonka mukulaa käytetään ravintona.

SYÖMME JUUREKSIA HÄLYYTTÄVÄN VÄHÄN

Suomen syödyin juures on porkkana, jota syömme noin kymmenen kiloa vuodessa. Seuraavaksi syödyin juures on lanttu, jota käytämme reilun kilon vuodessa. Punajuuren kulutus jää alle kilon, naurista ja palsternakkaa syömme alle sata grammaa vuodessa! Retiisiä nautimme vuosittain noin 50 grammaa ja juurisellerin osuus on ainoastaan 30 grammaa vuodessa. Muita juureksia syömme alle 250 grammaa ja siihen lukeutuvat mm. mustajuuri, retikka, piparjuuri, maa-artisokka, keltajuurikas ja raitajuurikas. Määrät ovat todella vähäisiä, jos niitä vertaa suosittuihin tomaattin tai kurkkuun, joita molempia syömme yli kymmenen kiloa.

Vaikka tiedot on otettu vuoden 2008 kasvistaseesta ja kasvisten kulutus on ollut viime vuosina lievässä nousussa, niin tuskin muutos näkyy vielä merkittävästi juuresten kulutuksessa. Lähitulevaisuudessa myös kotimaiset juurekset pääsevät paremmin esille ruokakaupoissa ja tällä on varmasti vaikutusta kulutustottumuksiimme.


Syömme keskimäärin pari porkkanaa viikossa. Viime aikoina kauppoihin on ilmestynyt myös muita porkkanalajikkeita, jotka toivottavasti lisäävät kotimaisten juuresten suosiota entisestään.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.mtk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet_2014/marraskuu/fi_FI/joulujuurekset/

http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1135971

http://www.kotijakeittio.fi/puutarha/nauti-juureksista

http://www.nicehouse.fi/martat/kasvisruokaa/kurssi/miten_saastaa/suomisyo.html

Kekri vai kepponen?

Kauppojen halloweenin markkinointi tuntuu vuosi vuodelta alkavan aikaisemmin. Vaikka ei olekaan mitään virallista tai oikeaa tapaa viettää loka-marraskuun vaihdetta, on mielenkiintoista pysähtyä pohtimaan mitä kaikkia perinteitä siihen liittyy. Kaikkia viettotapoja yhdistää kuitenkin yksi yhteinen tekijä. Se on satokauden kasvisten ja sesonkiruoan tarjoaminen ja nauttiminen hyvässä seurassa, sekä menneitä sukupolvia kunnioittaen. Ennen kurpitsan kovertamista tai kekripukiksi pukeutumista on hyvä perehtyä tarkemmin loka-marraskuun vaihteeseen liittyviin perinteisiin ja juhliin. Tiedätkö miten nauris liittyy halloweeniin?


Onko kaupallisempi halloween syrjäyttänyt kotimaisen sadonkorjuujuhlan?

”HERRAIN JOULU, TALONPOJAN KEKRI”

Ennen kristinuskon vakiintumista kulttuuriimme, suomalaisten vuosi vaihtui perinteisesti syksyisenä kekrinä, jota vietettiin sadonkorjuun juhlana. Kekrille ei ollut tarkalleen määrättyä päivää. Kokainen tila sai juhlistaa sadonkorjuun päättymistä paikallisesti, omien töiden määrätessä ajankohdan.

Omavaraistaloudessa maan antimien oikein säilöminen oli elinehto tulevan talven varalle. Kun sato oli korjattu sekä varastoitu, syysteurastukset tehty ja kaikki olivat valmiina talven tuloon, niin koitti kekri. Tätä juhlaa kutsuttiin eri alueella myös nimillä keyri, köyry, köyri. Juhlaa saatettiin viettää monta päivää peräkkäin, aina talo kerrallaan.

Korjuutöiden päättymistä juhlistettiin syömällä ja juomalla ylenpalttisesti. Tällä tavalla pyrittiin takamaan seuraavan satokauden runsaus. Vasta 1800-luvulle tultaessa kekri liitettiin kristillisen pyhäinpäivän yhteyteen ja maanviljelykseen liittyvät perinteet sulautettiin osaksi kristinuskosta peräisin olevia tapoja.


Kekriä vietettiin talokohtaisesti korjuutöiden jälkeen.

KEKRIN PERINTEET OVAT SIIRTYNEET MUIHIN JUHLIIN

Monet kekrin perinteistä ja tavoista ovat nykyään meille tutumpia nykyisestä joulun ja uuden vuoden vietosta. Ennen vanhaan uskottiin, että suvun vainajat tulevat kekrinä katsomaan miten paikat on pidetty kunnossa. Tästä uskomuksesta on haettu selitystä kekripukin synnylle, jonka nykyään tunnemme paremmin joulupukkina. Henkien vierailuhetkinä ei ollut soveliasta liikkua kuin “hengiksi pukeutuneina”. Nämä hahmot kiertelivät talosta taloon vaatimassa kestitystä ja kyselemässä kuulumisia. Tuttu lausahdus “onko täällä kilttejä lapsia?” oli jo tuolloin käytössä. Jos kestitystä ei tarjottu, niin “kepposena” uhkailtiin uunin rikkomisella.

Esi-isät pidettiin tyytyväisenä kattamalla heille kekrinä ruoat pöytään tai lämmittämällä heille sauna. Tyytyväisten henkien uskottiin suojelevan ennen heille kuuluneita maita. Vainajien muistelu on nykyään siirtynyt pyhäinpäivään. Kekrin vietto liittyi olennaisesti maanviljelykseen sekä satovuoteen, joten moderni kaupunkilaiselämä ei ole tarjonnut sille juurikaan selviämismahdollisuuksia.


Näkyykö kotimaisen satokauden päättyminen nykyihmisen elämässä?.

TULEEKO KEKRI TAKAISIN?

Viime aikoina kekriä on pyritty herättelemään henkiin useiden erilaisten kekrijuhlien ja tempausten voimin. Kekrinviettoa on voimistettu ennen kaikkea vastineeksi vieraaksi koetulle halloweenille. Yhä useammat meistä ovat alkaneet järjestämään omia kekrijuhlia, joihin voidaan hakea sisältöä perinneruuista sekä muista itselleen tärkeiksi koettavista tavoista. Monet kekrin hauskoista perinteistä ovat pienellä sovellutuksella siirrettävissä myös nykyaikaan.

Vaikka alkuperäinen syy olisi ollut kaupallisemman vierasperäisen halloweenin vastustaminen, niin kekriperinteen elvyttämisestä hyötyisivät sesonkiherkuttelijat, ravintolat, ruokakaupat, satokauden kasvikset sekä kotimainen ruokakulttuuri! Talonpoikaiskulttuurisäätiö on perustanut kekrille omat internetsivut, jossa jaetaan kekrinviettoon liittyvää perinnetietoutta. Suosittelemme jokaista suomessa asuvaa henkilöä tutustumaan sivuihin.


Nykypäivänä helppo tapa juhlistaa kekriä on sesonkiruoan valmistaminen lähipiirille.

”KAIKKIEN USKOVIEN VAINAJIEN MUISTOLLE”

Pyhäinpäivä on kristillinen juhla, johon on yhdistetty ”kaikkien pyhien päivä”, ”uskovien vainajien päivä” sekä katolisen perinteen mukaiset ennen erikseen vietetyt pyhimysten muistopäivät. Pyhäinpäivästä on ennen käytetty myös nimitystä ”pyhäinmiestenpäivä”. Nykyään pyhäinpäivää vietetään aina lauantaina, joka sattuu 31.10 – 6.11 väliselle ajalle. Suomessa pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu vainajien muistaminen. Monet meistä käyvät viemässä kynttilän tai kukkia läheisten haudoille. Kotona voidaan sytyttää kynttilöitä kauemmaksi haudattujen läheisten muistoille. Pyhäinpäivä on rauhallinen ja hillitty lähipiirin kanssa vietettävä tapahtuma.

”TRICK OR TREAT?”

”All Hallows’ Eve” eli pyhäinpäivän aatto, jonka tunnemme halloweenina on 31.10. vietettävä muinaisten kelttien talven alkamisen päivä. Alunperin sitä on vietetty kelttiläisen perinteen vaikutukselle altistuneissa anglosaksisissa maissa, kuten Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa. Irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset veivät juhlan mukanaan Yhdysvaltoihin ja siellä se onkin joulun jälkeen suosituin juhla. Me olemme oppineet tuntemaan tämän juhlan amerikkalaisessa, hieman kaupallisessa muodossa.


Virnistävä kurpitsalyhty on halloweenin tunnus.

MITEN NAURIS LIITTYY HALLOWEENIIN?

Kurpitsalyhty on halloweenin tunnus ja se tunnetaan myös nimellä Jack O´Lantern. Tarinan mukaan lyhty on saanut nimestä eräältä juopolta, joka kiristi pirulta lupauksen sielunsa pelastamiseksi. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseen, joten hän kaiversi nauriista pirulta saamalleen helvetin hiilelle lyhdyn. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen lepopaikkaa pienen lyhdyn muodossa.

Yhdysvaltojen viljelykasvien mukaan nauris on nykyisin vaihtunut kurpitsaan. Muita halloweenin perinteitä ovat naamiaiset, sekä ovelta ovelle kiertävät noidiksi, vainajiksi, vampyyreiksi tms. pukeutuneet lapsijoukot, jotka huutavat: ”Karkki vai kepponen?!” Monet kirkot ja uskontokunnat ovat vastustaneet juhlaa sen pakanallisuuden vuoksi ja sen on pelätty syrjäyttävän pyhäinpäivän vieton. Myös halloweenin kaupallisuus ja meidän jo olemassa oleva trulliperinne ovat aiheuttaneet Suomessakin juhlaa kohtaan lieviä vastareaktioita.


Halloween on lisännyt kotimaisten talvikurpitsojen tarjontaa ruokakaupoissa, joten sitä ei voida pitää pelkästään negatiivisena ilmiönä.

”SAMRAD FAIN”

Samhain tai samain on muinaiskelttien juhla, jonka väitetään olevan euroopan toisiksi vanhin yhtäjaksoisesti vietetty juhla. Villeimpien arvioiden mukaan sitä on vietetty yli 6000 vuotta. Samhain on kuolleiden ja samalla sadonkorjuun juhla. Ennen muinoin ihmisten eloonjääminen oli pitkälti riippuvainen kesän aikana saadun sadon määrästä. Ennen talventuloa teurastettiin kaikki ne eläimet, joiden ei arveltu selviävän talvesta. Siksi sadonkorjuun jälkeinen aika oli monelle ihmiselle raakaa eloonjäämiskamppailua.

TALVELLA OLI AIKAA MIETISKELYLLE

Kun viljelytöitä ei voinut tehdä niin ihmiset hakivat viisautta jumaliltaan ja esi-isiltään, miten selvitä kylmät talven kuukaudet. Uskomusten mukaan samhain aikana tuonpuoleisten ja meidän maailman väliset rajat katosivat ja henget pyrkivät houkuttelemaan eläviä tuonpuoleiseen. Asutusten lähistöillä poltettiin kokkotulia, joiden uskottiin suojelevan ihmisiä henkien hyökkäyksiltä. Myös nauriskynttilöitä poltettiin hengien pelottamiseksi.

Kelteille samhain merkitsi uutta vuotta ja sadonkorjuun päättäminen oli olennainen osa elämän ja kuoleman kiertokulkua. Samhaita voidaan viettää nauttimalla sadon antimia ja muistelemalla vainajia. Juhlaan liittyy myös tulevaisuuden ennustaminen ja toivo paremmasta. Monet uuspakanalliset uskonnot viettävät vanhoja juhlapyhiä kuten samhainia.

Loka-marraskuun vaihteeseen voidaan yhdistää vielä ” Día de los Muertos ” eli kuolleiden päivä, joten traditioita ihmiskunnalla riittää. Ei ole olemassa parempia tai huonompia tapoja viettää loka-marraskuun vaihdetta, vaan jokainen meistä voi juhlistaa sitä itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Mikäli viettotapaan kuuluu maukkaan ruoan tarjoaminen, niin suosittelemme tarjoamaan sesonkiruokaa.

P.S. Vaikka halloweenin kaupallisuutta on kritisoitu, niin sen ansioksi voitaneen laskea talvikurpitsojen ilmestyminen kauppojen hevi-osastoille. Tänä vuonna tarjolla on ollut useita eri lajikkeita ja suurin osa kurpitsoista on kotimaassa viljeltyjä. Halloweenin läpilyöminen Suomessa ei ole pelkästään negatiivinen asia, koska se osoittaa että me voimme yhdessä ruokakauppojen kanssa muuttaa suomalaista ruokakulttuuria.


Juuresämpäri on erinomainen esimerkki siitä miten kotimaisen kasvukauden päättyminen voi näkyä hevi-osastoilla. Jos muoviämpärin ekologisuus pohdituttaa, niin saman idean voi toteuttaa paperi- tai kangaskassilla.

Haastamme ruokakaupat ja kaikki muut alalla toimijat osallistumaan kekrin viettoon jollain sadonkorjuuseen liittyvällä tempauksella!

P.S. Kekrinvietto ei poissulje halloweenia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole syyllistää ketään. 🙂

KEKRIIN LIITTYVÄÄ TIETOA LÖYDÄT LISÄÄ TÄÄLTÄ

LÄHTEET JA LISÄLUKEMISTA:

http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/kekri.html

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7256/MMP2PElinaHMMM2MMaijuK.pdf?sequence=1

http://oppiminen.yle.fi/juhlapaivat/pyhainpaiva

http://evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0092

http://web.archive.org/web/20060116130924/http://www.uta.fi/utain/2003s/14/5636.html

http://yle.fi/uutiset/halloween_kavi_koristautumassa_amerikassa/1110445

http://www.dsh.fi/fi/component/content/article?id=762:halloween-ennen-ja-nyt

http://fi.wikipedia.org/wiki/Samhain

http://metsantytar.blogspot.fi/2011/10/samhain.html

http://www.kekri.fi/