Kotimaiset hedelmät - omena, päärynä ja luumu

Kotimaiset hedelmät, omena, päärynä ja luumu tarjoavat makua ja monipuolisuutta ruokapöytään. Nyt tutustutaan yleisimpiin lajikkeisiin ja kurkataan näiden hedelmien historiaan Suomessa. Tarkemmin kotimaisten hedelmien lajikkeisiin voit tutustua vuoden 2021 Satokausikalentereissa.

Kotimaiset hedelmät maistuvat ja tuotanto kehittyy jatkuvasti

Tiesitkö, että kotimainen hedelmäntuotanto on ottanut valtavia harppauksia viime vuosina? Hedelmien saatavuus ruokakaupoissa on parantunut ja lajikkeiden kirjo monipuolistuu jatkuvasti. Kehittynyt varastointitekniikka mahdollistaa esimerkiksi kotimaisen omenan kauden pidentymisen, sitä saa nykyään pitkälle kevättalveen. Suosimalla kotimaisia sesongin hedelmiä tuet tuotannon monipuolistumista ja työllistät suomalaisia.

Suomi jaetaan kasvillisuudeltaan kahdeksaan vyöhykkeeseen hedelmäpuiden ja puuvartisten koristekasvien menestymisen suhteen. Oman asuinpaikkasi kasvuvyöhykkeen voit tarkistaa Ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Kotimaiset hedelmät

Oikea lajike takaa onnistuneen makukokemuksen

Lajikkeilla tarkoitetaan samaan lajiin kuuluvia viljelykasvien vakiintuneita muunnoksia. Esimerkiksi päärynästä on saatavilla tuhansia erilaisia lajikkeita, joilla on erilaiset ominaisuudet ja makuprofiili. Lajikkeisiin tutustuminen kannattaa, sillä se auttaa valitsemaan oikean hedelmän eri tarkoituksiin ja monipuolistaa makukokemuksia.

Hedelmien lajikkeisiin kannattaa ottaa tarkka katsaus myös silloin kun harkitsen hedelmäpuun hankkimista kotipihaan, eri lajikkeet viihtyvät eri kasvuvyöhykkeillä.

Oman maan omenat

Suomessa omenalajikkeet jaotellaan kypsymisajankohdan mukaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Kesälajikkeet saapuvat kauppoihin yleensä elokuussa, kun taas talvilajikkeiden maun kehittyminen vaatii pienen varastoinnin. Omenat säilytetään nollan asteen tuntumassa. Tämä estää etyleenin syntymisen ja parantaa säilyvyyttä merkittävästi. Kotona omenoita ei kannata säilyttää sellaisten kasvisten läheisyydessä, jotka ovat herkkiä etyleenille.

Suomalaiset omenat voi huoletta syödä kuorineen. Niitä ei käsitellä lainkaan säilöntäaineilla. Suuri osa omenoista syödään sellaisenaan, mutta erityisesti hapokkaita lajikkeita kannattaa käyttää monipuolisesti ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa.

Selaa Satokausi-saitin omenareseptejä

Joko tunnet nämä omenalajikkeet?

Valkea Kuulas (parasta sellaisenaan) – Vyöhykkeet I-III

Vanha, kaikkien tuntema kesälajike, joka kypsyy elokuun lopulla. Oikein kypsänä hedelmä saattaa muuttua läpikuultavaksi, ja tästä ominaisuudesta lajike on todennäköisesti saanut nimensä. Kuori on vaaleanvihreä, ja hedelmä on keskikokoinen tai suuri. Hedelmän maku on hapokas, mutta raikas.

Pekka (parasta sellaisenaan, soseeksi ja mehuksi) – Vyöhykkeet I-V

20 vuotta vanha syyslajike, jonka kuoren pohjaväri on vihertävä. Yleensä se kuitenkin muuttuu kokonaan tummaksi tai jopa violetinpunaiseksi. Myös hedelmän mallossa voi olla punaista väriä, joten mehukin saattaa olla punertavaa. Keskikokoinen hedelmä on maultaan mehukas ja mieto.

Discovery (parasta sellaisenaan) – Vyöhyke I

Englannista lähtöisin oleva, kolhuja kestävä litteä syyslajike. Sen malto on mehukasta, aromikasta ja kiinteää. Se soveltuu mainiosti salaatteihin. Kuoren pohjaväri on kellertävä, mutta punainen peiteväri saattaa peittää sen melkein kokonaan.

Punainen Atlas (soseeksi ja mehuksi) – Vyöhykkeet I-II

Syyskuun lopulla kypsyvä suurikokoinen hedelmä kuuluu talvilajikkeisiin. Raikkaan happoinen lajike on parhaimmillaan mehuna. Alunperin Kanadasta lähtöisin oleva lajike on väriltään tummanpunainen.

Rubinola (parasta sellaisenaan) – Vyöhykkeet I-II

Poikkeuksellisen korkean C-vitamiinipitoisuuden omaava talvilajike. Hedelmä on suuri tai keskikokoinen. Kuoren peiteväri on kauniin punainen ja pohjaväri keltainen. Kypsään hedelmään syntyy luonnostaan vahakerros. Maultaan Rubinola on sopivan hapokas, aromaattinen ja makea.

Mehukas päärynä maistuu monessa

Päärynälajikkeita on jopa yli 7 000. Kypsyminen alkaa yleensä vasta puusta irrottamisesta, ja maku on parhaimmillaan pienen varastoinnin jälkeen. Suurin osa lajikkeista tuntuu kypsänä hieman pehmeältä, ja ne ovat herkkiä kolhuille. Ruokakaupoissa myytävät päärynät ovat yleensä hieman raakoja, mutta ne kypsyvät huoneenlämmössä muutamassa vuorokaudessa. Kypsänä ne kannattaa siirtää jääkaappiin.

Päärynöitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää omenan tavoin ruoanvalmistuksessa. Ne sopivat hedelmäsalaatteihin ja piirakoiden täytteeksi. Mausteisessa punaviinissä keitettynä niistä saa näyttävän jälkiruoan. Mieto päärynä on myös oiva lisuke juustotarjottimelle.

Selaa Satokausi-saitin päärynäreseptejä

Testaa näitä päärynälajikkeita:

Conference – Vyöhykkeet I-II

Euroopan yleisin päärynä, jota viljellään myös Ahvenanmaalla. Maku on erityisen makea ja kypsänä se on mehukas. Hedelmä on pitkänpyöreä ja kooltaan keskisuuri. Kuoren väri on vihreänruskea.

Concorde – Vyöhyke I

Englannista lähtöisin oleva päärynälajike, joka säilyy pitkälle syksyyn. Nykyisin se menestyy myös Ahvenanmaalla ja eteläisimmissä Suomessa. Hedelmät ovat suuria ja pitkulaisia, ja maultaan se on mehukas ja makea. Sen kuori on vihreä ja hieman punertava. Concorde sopii hyvin juustotarjottimelle ja jälkiruokiin, koska sen hedelmäliha ei tummu nopeasti.

Tohtorin Päärynä – Vyöhyke I

Vanha suomalainen maatiaislajike, jonka hedelmät ovat kellertävänvihreitä. Sato kypsyy syyskuussa. Hedelmä on klassisen päärynän muotoinen, ja maultaan erinomainen. Tohtorin Päärynä on menestynyt kotimaisten päärynöiden makuvertailuissa hyvin.

Flemish Beauty – Vyöhyke I

Erittäin vanha, kaunis ja suurikokoinen lajike. Kuori on punertavanruskea, ja maku on todella herkullinen. Hedelmät kypsyvät myöhään syyskuussa. Flemish Beautyä pidetään Suomen arvokkaimpana päärynänä, ja hedelmät voivat kasvaa jopa yli 200 gramman painoiseksi.

Mehevä luumu hurmaa

Luumut ovat Kaspianmeren ja Kaukasuksen alueelta lähtöisin olevia kivihedelmiä. Luumuja on viljelty tuhansia vuosia Kiinassa, ja läntiseen Eurooppaan ne saapuivat 1500-luvulla ristiretkeläisten mukana. Suomeen luumut tulivat 1600-luvulla, ja täälläkin on kehitetty monia paikallisia lajikkeita. Runsaasta jalostuksesta johtuen luumujen ulkomuoto, väri ja koko saattavat vaihdella paljonkin. Luumun ja sen alalajin kriikunan erottaa kiven irtoamisesta. Luumuista kivi lähtee yleensä melko helposti irti hedelmälihasta, kun taas kriikunassa se on tiukassa.

Kypsät maukkaat luumut maistuvat sellaisenaan ja hedelmäsalaatissa. Ne ovat myös mahtavia juustolautasen lisukkeita. Tuoreista luumuista kannattaa valmistaa torttuja, piirakoita, paistoksia, hilloa ja marmeladia. Säilytä kypsät luumut kylmässä, mieluiten nollan asteen tuntumassa.

Selaa Satokausi-saitin luumureseptejä

Maistele erilaisia luumulajikkeita:

Liisu – Vyöhykkeet I-II

Virosta tuotu uutuuslajike, joka tuottaa runsaasti satoa jo elokuun puolessa välissä. Hedelmät ovat todella herkullisia, keskikokoisia ja väriltään sinivioletteja.

Yleinen Punaluumu – Vyöhykkeet I-III

Vanha lajike, josta on olemassa lukuisia paikalliskantoja. Niistä tunnetuin on Lohjan luumu. Hedelmät ovat pienehköjä ja korkeintaan keskisuuria. Väriltään ne ovat punavioletin kirjavia ja maku on todella aromikas.

Jubileum – Vyöhyke I

Uusi kaupalliseen tuotantoon tarkoitettu lajike, joka tuottaa erittäin suuria hedelmiä. Luumut ovat tumman violetinpunaisia ja todella herkullisia. Satoa saadaan syyskuun puolivälin jälkeen.