Puutarhasta pöytään

Hyötykasvien hyvinvointi

Tänä kesänä Satokausikalenterin blogi päivittyy myös puutarhakuulumisilla. Turkulaiset puutarhurit Riikka ja Wiivi tarjoavat vinkkejä ja tietoa ruoan kasvattamisesta itse. 

Chili vaatii säännöllistä lannoitusta tuottaakseen paljon satoa.

Edellisessä postauksessa jaoimme vinkit taimien hankintaan ja istutukseen. Nyt on aika miettiä jatkoa – miten hyötykasvit saa kukoistamaan ja tuottamaan satoa parvekkeella tai puutarhassa.

Puutarhurilta usein kysytään yleispäteviä hoito-ohjeita kaikille kasveille, mutta sellaisia ei tahdo löytyä. Kasvia tarkkailemalla ja olosuhteet huomioon ottamalla pääsee kuitenkin pitkälle. Perustarpeita kasveilla ovat vesi, valo ja ravinteet.

Kastelu

Jokainen hyötykasvi tarvitsee vettä, toiset enemmän, toiset hieman vähemmän. Kastelun tarpeeseen vaikuttaa suuresti kasvilajin lisäksi kasvupaikan olosuhteet, sekä kasvualustan koko. Isompi multamäärä varastoi enemmän vettä. Aurinkoinen tai tuulinen sää lisäävät kastelun tarvetta. Satoa tuottaakseen useat kasvit vaativat säännöllistä kastelua, esimekiksi tomaattia voi joutua kastelemaan kesäisin aurinkoisella seinustalla jopa muutaman kerran päivässä.

Multaan kasvin lähelle kätketty kanankakkavarasto toimii kestolannoituksena, jota kasvi voi käyttää tarpeen mukaan.
Kasvatusalustan multaa voi parannella ennen istutusta vaikkapa kompostimullalla.

Lannoitus

Kasvi saa ravinteita mullasta, mutta satoa tuottaakseen se vaatii usein säännöllistä lannoitusta. Puutarhan yleiskastelulannoitteet ovat helppokäyttöisiä. Hyötykasveille valitse aina syötäville kasveille sopiva lannoite. Useimmissa lannoitepurkeissa on ohjeet eri kasveille.

Ruohosipulista kannattaa nyppiä nuput pois, jotta satoa saadaan jatkuvasti.

Erilaiset tarpeet

Hyötykasveja on laidasta laitaan, joten niiden hoito-ohjeetkin hieman eroavat toisistaan. Toisille riittää sopiva paikka pihalla ja kesän sateisuudesta riippuen kastelu tarpeen mukaan. Tällaisia kasveja ovat useimmat juurekset ja kaalit.

Enemmän hoitoa vaativat esimerkiksi tomaatit. Runkotomaatit on syytä tukea heti taimesta lähtien. Niistä täytyy poistaa varkaita ja loppukesästä sadon kypsymisen varmistamiseksi ne on syytä latvoa. Tomaatti tarvitsee myös reilusti ravinteita. Helpompi versio tomaatista on pensastomaatti, jota ei useimmiten tarvitse tukea, latvoa eikä varkaita poistaa.

Tomaatin varkailla tarkoitetaan lehtihankoihin kasvavia uusia versoja.

Huomioitavaa lasitetulla parvekkeella ja kasvihuoneessa

Hedelmiä tai marjoja tuottavat kasvit voivat tarvita pölytystä tuottaakseen satoa. Luukut säännöllisesti auki siis ja pölyttäjät sisään. Toinen hyvä syy avata parvekkeen tai kasvihuoneen luukkuja on tuuletus. Aurinkoisena päivänä lämpötila suljetussa tilassa nousee hyvin äkkiä liian korkeaksi jopa kuumuutta rakastaville tomaateille ja chileille.

Huomioitavaa avomaalla

Avomaalla kitkeminen ei lopu taimien istuttamisen tai kylvön jälkeen, vaan sitä on syytä jatkaa koko kesän, jotteivat rikkakasvit vie hyötykasvien elintilaa. Monet rikkakasvit sopivat kuitenkin kompostin sijaan lautaselle, lisää tietoa villiyrteistä löydät täältä.

Katteen käyttäminen kasvimaalla vähentää kitkemisen tarvetta huomattavasti. Esimerkiksi oljilla voi peittää maan hyötykasvien ympäriltä, jolloin rikkakasveille ei jää tilaa kasvaa.

Tutkivat puutarhurimme löydät myös somesta: valokuvaajamme @puutarhuriikka jakaa upeiden kuvien lisäksi paljon hyödyllistä puutarhatietoa ja vinkkejä taimikasvatukseen. Tekstivastaavamme @wiivikoskela taas toimii esimerkkinä siitä, miten paljon reissaava kerrostaloasujakin voi kasvattaa ruokaa itse.

Vinkit taimiostoksille ja istutukseen

Tänä kesänä Satokausikalenterin blogi päivittyy myös puutarhakuulumisilla. Turkulaiset puutarhuriopiskelijat Riikka ja Wiivi tarjoavat vinkkejä ja tietoa ruoan kasvattamisesta itse. Edelliset Puutarhasta pöytään-postaukset löydät täältä.

Itse kasvatetut taimet alkavat olla valmiita ulos istutettaviksi. Sisällä venähtäneet tomaatin taimet kannattaa istuttaa syvemmälle multaan. Tomaatti kasvattaa lisää juuria mullan alle jääneeseen varteen.

Säiden lämmetessä viherpeukalot heräävät ja saattaa syttyä palava halu laittaa kädet multaan. Jos taimikasvatukset ovat jääneet tänä keväänä tekemättä niin ei hätää, nyt on hyvä aika marssia puutarhalle taimiostoksille!

Ennen taimiostoksille lähtöä

Mieti, mihin haluat hyötypuutarhasi perustaa. Eri paikkoihin ja olosuhteisiin sopivat erilaiset kasvit. Parvekepuutarhurin kannattaa suosia pienikasvuisia lajikkeita. Ottamalla huomioon tulevan kasvupaikan olosuhteet jo taimikaupoilla varmistat puutarhasi satoisuuden. Huomiota kannattaa kiinnittää kasvupaikan aurinkoisuuteen ja tuulisuuteen. Kasvilajeja valitessa on hyvä myös ottaa selvää valitun kasvin hoitovaatimuksista etukäteen – näin osaat valita sopivan helpon tai haasteellisen kasvin.

Lämpöä vaativat kasvit, kuten tomaatti (kuvassa) ja chili viihtyvät lasitetulla parvekkeella tai kasvihuoneessa.

Vinkit taimiostoksille

Kiinnitä huomiota näihin:

  • Kasvin yleinen olemus on reipas, ei nuupahtanut.
  • Tasaisen vihreä väri on useimmiten terveen merkki.
  • Hyvinvoivat juuret ovat vaaleat.
  • Ötökät: Isoilla puutarhoilla on vaikea välttää kaikkia kasvituholaisia. Merkkejä, jotka viittaavat haitallisiin vieraisiin kasvissa, ovat esimerkiksi reiät lehdissä. Useimmat tuholaiset oleilevat lehtien alapinnoilla, joten kurkkaus sinne voi olla tarpeen.

Karanteeni

Jos huomaat taimessasi vaikkapa muutaman kirvan niin peli ei ole menetetty. Pidä kasvi erillään muista, esimerkiksi pesuhuoneessa ja suihkuttele lehtien ylä- ja alapinnat huolellisesti muutaman päivän ajan mäntysuopavedellä, näin pääset eroon tuholaisista, eivätkä loput kasvit joudu vaaraan.

Ikkunalla kasvaneet herkät taimet reipastuvat päästessään ulkoilmaan. Taimet kannattaa tukea tarvittaessa.

Karaisu

Kasvi on todennäköisesti ollut puutarhalla melko optimaalisissa olosuhteissa, joista siirtäminen suoraan ulos on sille shokki. Jotta vältytään paleltumilta tai palaneilta lehdiltä, taimia kannattaa karaista, eli totuttaa ulkoilmaan pikkuhiljaa. Käytännössä karaisu tapahtuu ulkoiluttamalla taimia noin viikon ajan ennen ulos istuttamista. Ensimmäisinä päivinä taimet ovat ulkona puoli tuntia, parin päivän päästä tunnin tai kaksi, lopulta aikaa pidennetään koko päiväksi. Karaistavat taimet asetetaan suojaisaan paikkaan. Suora auringonpaahde tai kova tuuli voivat olla pikkuisille liikaa heti alkuun.

Avomaalla maan muokkaus, kitkeminen ja mahdollinen lannoitus tehdään ennen istutuksia.

Ennen istuttamista

Taimet kastellaan hyvin edellisenä päivänä. Hyötykasveja voi kasvattaa niin avomaalla, kasvatuslaatikoissa, kasvihuoneessa, kuin ruukuissakin. Ruukkua tai kasvatuslaatikkoa käyttäessä on huomioitava kasvin tilan tarve, useimmiten juurekset tarvitsevat enemmän syvyyttä kuin esimerkiksi salaatit. Kasvatusastian koko vaikuttaa myös kasteluntarpeeseen – isompi multamäärä varastoi enemmän vettä.

Kasvihuone tai terassi on syytä kuurata mäntysuopavedellä ennen uusien taimien saapumista, näin pidetään huolta viljelyhygieniasta.

Näin istutat taimen:

  1. Kaiva multaan hieman juuripaakkua isompi kuoppa. Avomaalla kastele kuoppa tarvittaessa.
  2. Aseta taimi kuoppaan niin, että juuripaakun yläreuna peittyy juuri ja juuri mullalla.
  3. Täytä kuoppa kevyesti tiivistäen. Ruukussa tai ämpärissä mullan pinta kannattaa jättää reilusti astian reunaa alemmas, ettei kasteluvesi valu pois.
  4. Kastele reilusti.

Jos istutat taimesi ulos, ja viileät säät yllättävät, kannattaa turvautua hallaharsoon herkkien taimien kohdalla. Parvekkeella ruukuissa asustavat taimet voi siirtää sisään hallayön uhatessa.

Yrttiä istuttaessa kannattaa poistaa turhan suuret ja huonokuntoiset lehdet, sekä katkoa latva jotta yrtti haaroittuu. Ruukussa tai kasvatusastiassa salaojitus ja reikä pohjassa varmistaa, että ylimääräinen kasteluvesi pääsee pois.
Uuteen ruukkuunsa kotiutunut taimi iloitsee uudesta mullasta.

Tutkivat puutarhurimme löydät myös somesta: valokuvaajamme @puutarhuriikka jakaa upeiden kuvien lisäksi paljon hyödyllistä puutarhatietoa ja vinkkejä taimikasvatukseen. Tekstivastaavamme @wiivikoskela taas toimii esimerkkinä siitä, miten paljon reissaava kerrostaloasujakin voi kasvattaa ruokaa itse.

Villejä vihanneksia metsästämässä

Tänä kesänä Satokausikalenterin blogi päivittyy myös puutarhakuulumisilla. Turkulaiset puutarhuriopiskelijat Riikka ja Wiivi tarjoavat vinkkejä ja tietoa ruoan kasvattamisesta itse. Edelliset Puutarhasta pöytään-postaukset löydät täältä.

Nyt on syytä lähteä ulos keräämään ravinteikkaat versot talteen. Monet villivihannekset ovat parhaimmillaan nuorina keväällä ja alkukesällä.

Viime vuosina villivihannekset ovat kasvattaneet suosiotaan huimasti. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, vaan luonnon kasveja on osattu hyödyntää ruoanlaitossa ja rohtoina jo vuosisatoja. Nykyään olemme tottuneet ostamaan kasviksemme kaupasta, joten lähiseutujen superfoodit ovat jääneet sukupolvia sitten unohduksiin. Kotipihalta tai metsästä löytyy huikeat määrät tuoreita aineksia ilmaiseksi niin salaattiin, pataan kuin smoothieenkin tai suoraan suuhun napsittavaksi. Tämän lähemmäs lähiruokaa ei paljoa voi päästä!

Siankärsämöä ja nokkosta

Villivihannes, villiyrtti, horta, häh mikä?

Villivihannekset tai horta tarkoittaa luonnossa kasvavia syötäviä kasveja. Usein puhutaan myös villiyrteistä, mikä viittaa mausteena tai rohtona käytettäviin kasveihin. Kaikki luonnonkasvit eivät kuitenkaan ole syötäviä tai maukkaita ja jotkin jopa myrkyllisiä, joten ennen villivihannesjahtiin lähtöä on syytä perehtyä aiheeseen.

Villivihannesten nautiskelu on hyvä aloittaa pienin askelin, sillä vitamiineilla täyteen pakatut kasvit ovat myös maultaan voimakkaampia kuin perussalaatit. Villiyrttejä on käytetty ennen vanhaan milloin mihinkin vaivaan, eikä syyttä – ne nostavat arkiruoan aivan uudelle tasolle niin terveellisyydessä kuin makujen rikkaudessakin.

Alkuun pääsee tutustumalla esimerkiksi maitohorsmaan, voikukkaan, nokkoseen tai vuohenputkeen. Näitä tuttuja kasveja löytyy lähes mistä vaan ja niiden keruu on helppoa.

Maitohorsman nuoria versoja syödään parsan tapaan. Ne ovat herkkua voissa kevyesti paistettuna sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla maustettuna.
Nokkonen korvaa pinaatin letuissa tai tekee vihersmoothiesta supersmoothien. Siinä on rautaa seitsemän kertaa niin paljon kuin pinaatissa. Nokkosen voi ryöpätä tai höyryttää ennen käyttöä, jolloin sen pistävyys katoaa. Muista hanskat kerätessä.

Keruuretkelle mars!

Keruuretkellä on hyvä huomioida mistä kasveja kerää: tienvarsi tai koiranpissatuspaikka ei ole paras vaihtoehto, vaan kannattaa suosia vaikkapa metsää tai omaa kotipihaa. Villiyrttejä ei tule kerätä alueelta, jossa leikataan nurmikkoa bensiinikäyttöisellä leikkurilla tai käytetään keinolannoitteita tai torjunta-aineita. Kerää vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti.

Suomessa jokamiehenoikeudet sallivat ruohovartisten kasvien keräämisen lähes missä vain, paitsi toisten pihoissa. Siispä kasveja ja kukkia voi huoletta kerätä keittiön tarpeisiin. Puiden osien, kuten lehtien, kukintojen tai kuusenkerkkien kerääminen toisen mailla sen sijaan ei ole sallittua ilman erillistä lupaa.

Vaahterankukkia saa kerätä maanomistajan luvalla- ja kukat ovat todellakin luvan pyytämisen arvoisia niin kauneudessaan kuin hienostuneessa makeudessaankin. Jos tykkäät vaahterasiirapista niin näitä on vaikea vastustaa!
Mehevää isomaksaruohoa voi kerätä elokuuhun asti. Kasvia kannattaa syödä raakana tai kypsentää vain kevyesti. Aavistuksen verran aloeveramainen isomaksaruoho tuo vaihtelua wokkiin.

Sen lisäksi että hortoillessa eli hortaa kerätessä saat ilmaista ravinteikasta lähiruokaa, ravitsee luonnossa liikkuminen myös mieltä ja on loistavaa hyötyliikuntaa. Stressitasot lähtevät laskemaan poluilla kuljeskellessa ja hyvien villiyrttiapajien löytäminen tuottaa iloa. On siis kaikin puolin järkevää keskeyttää arjen kiireet hetkeksi ja siirtää itsensä pihalle korin ja saksien kera. Kuiva sää on tähän paras.

Nuoret siankärsämön lehdet ovat pehmeitä ja aromikkaita, mutta kukinnan jälkeen ne muuttuvat puiseviksi. Kirpeän pippurimaiset lehdet voi syödä sellaisenaan tai kypsennettynä. Kokeile siankärsämöä maustamaan juures- tai kaaliruokaa tai piristä sillä salaattia.

Jokainen kasvilaji kannattaa kerätä omaan pussiinsa. Suodatinpussit ovat käteviä tähän tarkoitukseen. Älä koskaan kerää kaikkia kasveja, vaan jätä vähintään 1/3 kasvustosta rauhaan, jotta sadosta saa nauttia seuraavanakin vuonna.

Selvitä etukäteen, mitkä kasvinosat ovat syötäviä kussakin lajissa. Esimerkiksi voikukasta voi syödä nuoria lehtiä, nuppuja, kukkia ja jopa juuria voi käyttää kahvin tapaan –  siis koko kasvi on käyttökelpoinen. Useimmissa kasveissa kannattaa suosia tuoreita uusia versoja, sillä ne ovat maultaan parhaita ja mehevimpiä. Vanhempi kasvusto alkaa pikkuhiljaa muuttua sitkeämmäksi ja maku kärsiä varsinkin kukinnan jälkeen.

Rikkakasvina pidetty vuohenputki on todellista herkkua. Kompostin sijaan nuoret versot kannattaa viedä keittiöön vaikkapa pizzan täytteeksi. Versot kannattaa laittaa juuston alle, etteivät ne pala.

Mihin ruokiin villivihannekset sopivat?

Kaikkiin! Villivihannekset, niin kuin muutkin vihannekset, ovat ominaisuuksiltaan erilaisia ja niille sopivat erilaiset reseptit ja käsittelytavat. Jotkin maistuvat parhaiten raakana, toiset sopivat erityisesti kypsennettäviin ruokiin. Miedomman makuisia kasviksia voi käyttää suuria määriä aterian osana, kun taas tujummat villiyrtit toimivat mausteena. Niin kuin muussakin kokkailussa, kokeilemalla löytää omat lempparinsa.

Villiyrtit ovat parhaimmillaan tuoreena, mutta säilyvät jääkaapissa muutaman päivän ajan. Pidempään säilytykseen niitä kannattaa kuivata, pakastaa, säilöä öljyyn tai hapattaa – näin kesän voimista voi nauttia ympäri vuoden.

Tutkivat puutarhurimme löydät somesta:  valokuvaajamme @puutarhuriikka jakaa upeiden kuvien lisäksi paljon hyödyllistä puutarhatietoa ja vinkkejä taimikasvatukseen. Tekstivastaavamme @wiivikoskela taas toimii esimerkkinä siitä, miten paljon reissaava kerrostaloasujakin voi kasvattaa ruokaa itse.