Kaupallinen yhteistyö: MTK
Monikäyttöinen ja herkullinen ruusukaali on parhaimmillaan ja pääsee nyt loistoonsa, vaikka ennakkoluuloja saattaakin olla. Pelko pois, sillä nykyiset ruusukaalit eivät enää ole kitkeriä, ja kun valmistat kaalit oikein, makuelämys on taattu. Ota talteen helppojen ruusukaalipitsojen resepti ja juhlista ruusukaaliviikkoa viikolla 41.
Ruusukaaliviikko juhlistaa katveeseen jäänyttä pikkukaalia
Suomessa vietetään ruusukaaliviikkoa viikolla 41 (9.–15.10.). Tuolloin parrasvaloissa paistattelee herkullinen pikkukaali, jota Suomessa syödään vielä toistaiseksi kovin vähän. Keskivertosuomalainen syö ruusukaalia vuoden aikana vain 40–50 grammaa, mikä vastaa noin yhtä isoa ruusukaalia. Vertailun vuoksi valkokaalia, joka on Suomen suosituin kaali, syödään noin kolme kiloa vuodessa henkilöä kohti.
“Valmisruuissa on tosin myös valkokaalia, ja sitä on tarjolla julkisissa keittiöissä esimerkiksi lounasruuissa. Lisäksi valkokaalia saa vuoden ympäri, kun ruusukaalin lyhyehkö sesonki osuu syksylle”, sanoo ruokamarkkina-asiantuntija Heidi Siivonen MTK:sta.
Oikein valmistettuna ruusukaali on sekä herkullinen että terveellinen lisä lautasella. Ruusukaalissa on C-, K- ja A-vitamiineja sekä folaattia. Lisäksi ruusukaalissa on paljon kuitua, ja se on hyvä raudanlähde kasvikunnan tuotteeksi.
Kotimainen ruusukaalisato korjataan käsityönä
“Ruusukaalia viljellään Suomessa varsin vähän. Isot, yli hehtaarin kokoiset tilat ovat laskettavissa yhden käden sormilla”, kertoo ruusukaalinviljelijä Simo Laakso pälkäneläiseltä Suttisen tilalta. Laakson mukaan ruusukaalia viljellään Suomessa tätä nykyä jotakuinkin saman verran kuin 1990-luvulla. Laakso itse on viljellyt ruusukaalia 30 vuoden ajan.
Tämän syksyn ruusukaalisatoa Laakso kuvailee vähintään keskinkertaiseksi.
“Syyskuu oli lämmin, joten sato valmistuu normaalia nopeammin. Kaalia pukkaa nyt pellolta nopeasti, ja se on pakko kerätä, etteivät kaalit pääse liian isoiksi. Golfpallon kokoinen ruusukaali on hyvä. Toivomme, että tavara liikkuisi vauhdikkaasti”, sanoo Laakso.
Suomessa viljellyt ruusukaalit kerätään käsityönä, toisin kuin Keski-Euroopassa. Tämä johtuu Laakson mukaan siitä, että monet nykyiset ruusukaalilajikkeet on jalostettu ”lyhyen päivän” olosuhteisiin, jolloin ruusukaalikasvin päävarteen muodostuvat pienet kaalinkerät kypsyvät samanaikaisesti, joten sadon voi kerätä kerralla koneellisesti.
Suomen kesässä päivät ovat pitkiä, joten ruusukaalit kypsyvät ensin päävarren alaosassa, kun taas salon yläosan kaalit ovat korjuuvalmiita vasta kolmen tai neljän viikon kuluttua. Suomessa ruusukaalit korjataan talteen siis käsin, mikä selittää kotimaisen ruusukaalin korkeampaa kauppahintaa.
“Korjuu on kalliimpaa Suomessa. Käsityö nostaa kustannusta, minkä takia hollantilainen tai espanjalainen ruusukaali on puolet halvempaa. Kotimaisen ruusukaalin ostaminen kuitenkin tukee suomalaista tuotantoa”, sanoo Laakso.
Unohda ennakkoluulot ja tutustu monikäyttöiseen ja maukkaaseen ruusukaaliin
Ruusukaalia on viime vuosina näkynyt entistä enemmän ruokaresepteissä niin perinteisissä ruokalehdissä kuin blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.
“Ruusukaalin käyttö on monipuolistunut, ja on tullut uusia ruusukaalin kokkaustapoja”, sanoo Heidi Siivonen MTK:sta.
Jotkut saattavat karttaa ruusukaalia, koska sen maku on saattanut tuntua kitkerältä. Nykyisistä ruusukaalilajikkeista on kuitenkin jalostettu enin kitkeryys pois.
“Ruusukaalilajikkeet ovat kehittyneet. Uudet lajikkeet ovat pehmeämmän makuisia ja kitkeryys on poissa. Jos on syönyt kymmenen vuotta sitten kitkerän ja ylikypsän ruusukaalin, kannattaa kokeilla uudestaan”, Siivonen kannustaa.
Harmillisen monella on myös huonoja muistoja ylikypsiksi ja veltoiksi keitetyistä ruusukaaleista. Itse asiassa keittäminen ei olekaan paras valmistusmenetelmä ruusukaalille.
“En keittäisi ruusukaalia vaan söisin sen raakana salaatin tapaan, paahtaisin uunissa tai paistaisin pannulla. Ruusukaalit voi myös höyryttää, jolloin niistä ei tule vetisiä. Ruusukaali on parhaimmillaan, kun siinä on jäljellä purentavastusta”, sanoo Siivonen.
Ruoanlaittajalle ruusukaali on inspiroiva raaka-aine, sillä vahvan makuiseen kaaliin voi yhdistellä monenlaisia makuja. Siivonen suosittelee ripsauttamaan ruusukaaleille hieman suolaa ja lisäämään raikkaita makuja, kuten sitrusten mehua, chiliä, valkosipulia tai raikkaita yrttejä, kuten timjamia, rosmariinia tai meiramia. Toisaalta ruusukaalin seuraksi sopivat erinomaisesti myös täyteläiset maut, joten mainioita makupareja ovat myös pähkinä, kerma, pekoni ja siirappi.
“Näin syksyllä on puolukka– ja karpaloaika, joista saa happamuutta ruusukaaliruokiin. Ripottele tuoreita marjoja ruusukaalisalaattiin tai käytä puolukka- tai karpalomehua salaatin kanssa tarjottavaan vinegrettekastikkeeseen”, vinkkaa Siivonen.
Hyvän ruusukaalin tunnistaa kaupassa siitä, että lehdet ovat vihreitä ja kaalit vaikuttavat tiiviiltä. Jos osa kaalien päällislehdistä on ehtinyt kellastua, ne voi nipsaista pois ennen ruoanlaittoa. Myös ruusukaalin kantaa voi hieman ohentaa veitsellä, jos se on puumainen.
Ruusukaali säilyy parhaiten omassa rasiassaan jääkaapissa. Se kannattaa kuitenkin pitää erillään etyleeniä erittävistä kasviksista, kuten banaanista, omenasta ja tomaatista, etteivät ruusukaalit pääse menemään ennenaikaisesti huonoiksi.
Perunarieskapitsassa pääsee esille myös kaalien kauneus
Nauti ruusukaalisesongista Satokausi-keittiön kehittelemillä ruusukaalipitsoilla, joissa kauniit pikkukaalit pääsevät parrasvaloihin. Homman juju on paahtaa ruusukaalinpuolikkaat uunissa öljyn, hunajan, suolan ja pippurin kanssa, jolloin niiden pinta hieman karamellisoituu. Samalla hunajan makeus hieman kesyttää ruusukaalin ominaismakua.
Näissä pitsoissa pohjan virkaa toimittavat kaupan valmiit perunarieskat, joille kasataan paahdettujen ruusukaalien lisäksi valkosipulista kermaviilikastiketta, mozzarellaa sekä marinoitua punasipulia. Viimeistele valmiit pitsat raa’alla suikaloidulla ruusukaalilla ja hienonnetulla tillillä. Makuyhdistelmä karkottaa takuulla viimeisetkin kehnot ruusukaalimakumuistot.
Ruusukaalipitsat perunarieskoilla
8 kappaletta
Ruusukaalikauden parhaat pitsat kasataan valmiiden perunarieskojen päälle. Täytä pitsat karamellisoituneiksi paahdetuilla ruusukaalinpuolikkailla, raikkaalla valkosipulikermaviilillä ja kipakaksi marinoidulla punasipulilla. Aromaattinen tilli viimeistelee makuelämyksen.
Ruusukaalipitsat perunarieskoilla:
- 12 + 2 kotimaista ruusukaalia
- 2 tl kotimaista hunajaa
- 1 pieni kotimainen punasipuli
- 1 del kotimaista omenasiiderietikkaa
- ¼ dl vettä
- 2 kotimaista valkosipulinkynttä
- 1 tlk (200 g) kermaviiliä
- 1 pnt tilliä
- 250 g kuivaa mozzarellaa viipaleina
- 8 valmista perunarieskaa
- suolaa, pippuria ja sokeria maustamiseen
- rypsiöljyä ruusukaalien paahtamista varten
Halkaise, kuori ja suikaloi punasipuli. Laita se pieneen kulhoon etikan ja veden kanssa. Lisää suolaa, pippuria ja sokeria. Hienonna neljäsosa tillipuntista ja lisää kulhoon. Anna sipulien maustua.
Huuhtele ruusukaalit, poista niiden kannat ja uloimmat lehdet, jos ne ovat kellastuneet. Säästä kaksi ruusukaalia koristeeksi.
Halkaise loput ruusukaalit ja pane ne leivinpaperilla peitetylle uunipellille kuorimattomien valkosipulinkynsien kanssa. Pirskota päälle öljyä, hunajaa, suolaa ja pippuria. Paahda 180-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia.
Suikaloi kaksi ruusukaalia ohuiksi suikaleiksi. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen.
Purista paahdetut valkosipulinkynnet ja sekoita kermaviilin kanssa. Lisää hienonnettua tilliä sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.
Levitä perunarieskojen päälle kermaviilikastiketta ja mozzarellaa. Aseta kolme ruusukaalin puolikasta ja marinoitua sipulia jokaiselle pitsalle. Lisää mozzarellaa päälle.
Paista ruusukaalipitsoja uunissa 10–15 minuuttia, kunnes juusto saa hieman väriä.
Anna pitsoiden jäähtyä hetken ennen tarjoilua. Viimeistele suikaloidulla ruusukaalilla, marinoidulla punasipulilla ja tillillä.
Tutustu suomalaisten maataloustuottajien työhön ja ajankohtaisiin uutisiin MTK:n verkkosivuilla. Muista myös seurata MTK:ta Instagramissa @mtk.ry.
Pysy linjoilla myös Satokausikalenterin kanavissa @satokausikalenteri, jaamme runsaasti reseptejä ja tietoa sesongin kasviksista.
