Tiesitkö, että halloween ei suinkaan ole ainoa juhla, joka sijoittuu loka-marraskuun vaihteeseen? Jo muinaisista ajoista asti sadonkorjuun lopun aikaan on liitetty paljon erilaisia perinteitä, kuten kekri ja samhain. Yhteistä kaikille tämän ajankohdan juhlille on kuluneen vuoden sadon nauttiminen läheisten kanssa, menneitä sukupolvia kunnioittaen.
Tässä artikkelissa pureudumme syvälle sadonkorjuun lopun juhlaperinteisiin, kohta tiedät miten nauris liittyy halloweeniin, miten kekrin perinteet elävät nykyisissä juhlapyhissämme ja mikä on mystinen, vanha, elämän kiertokulun juhla, samhain.
Kekrikampanja – tilaa Satokausikalenteri 2025 10.11.2024 klo 23.59 mennessä ilman postikuluja!
Satokausikalenterista löytyy tänäkin vuonna kaksi erilaista versiota! Näin saat seinällesi taatusti omaan elämäntilanteesi sopivan arjen helpottajan ja ruoanlaiton inspiroijan. Kummastakin kalenterista löydät tutut kuukausittaiset Satokausi-kasvikset, käytännöllisen almanakan, ja joka kuukaudelle on suunniteltu kolme reseptiä ja tietoiskut kauden parhaista raaka-aineista. Kalenteri on kuin kaunis tietokirja, joka opastaa ekologisemman, herkullisemman, terveellisemmän ja edullisemman syömisen pariin.
Kekri oli vuoden vaihtumisen aika
Ennen kristinuskon saapumista merkittäväksi osaksi suomalaista kulttuuria, vuoden kierto on kulkenut käsi kädessä viljelyskulttuurin kanssa. Kekri, syksyinen sadonkorjuun päätös, on ollut vuoden vaihtumisen aika. Tarkkaa päivämäärää kekrille ei ollut, vaan sen vietto on määrittynyt jokaisen tilan omien töiden ja sadonkorjuun päättymisen mukaan.
Kekrin kultakautena omavaraisuus on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Sadon antimien säilöminen pitkää ja pimeää talvea varten on ollut välttämätöntä, jotta selvitään yli talven. Syksyn ohjelmassa onkin tärkeimpänä ollut sadonkorjuu ja varastointi sekä syysteurastukset. Kun kaikki on ollut valmiina talvea varten, on ollut aika hengähtää ja juhlia kekriä, talo kerrallaan monena peräkkäisenä päivänä. Juhlaa on kutsuttu eri alueilla erilaisilla nimillä: keyri, köyry, köyri.
Kekrin aikaan syötiin ja juotiin ylenpalttisesti, tällä varmistettiin seuraavan kesän sadon runsaus. Juhla liitettiin kristilliseen vuodenkiertoon kuuluvan pyhäinpäivän yhteyteen 1800-luvulla, jolloin maanviljelijöiden perinteet liitettiin osaksi kristillisiä tapoja.
Kekrin perinteet elävät muissa juhlissa
Nykyisistä joulun ja uudenvuoden viettotavoistamme löytyy alunperin kekriin kuuluneita perinteitä. Ennen oli tapana uskoa, että kekrin aikoihin suvun vainajat käyvät katsomassa onko tilasta pidetty hyvin huolta. Kekripukin, nykyisin tutummin joulupukin, synnylle ajatellaan löytyvän selitys tästä uskomuksesta. Vainajat liikkuivat uskomuksen mukaan henkinä, eikä henkien vierailun aikana ollut sopivaa liikkua ellei pukeutunut hengeksi. Pukeutuneet hahmot kulkivat talosta toiseen ja heille oli tavan mukaan oltava tarjottavaa sekä kerrottava kuulumiset. “Onko täällä kilttejä lapsia?” -lausahdus oli käytössä jo tuolloin. Jos kekripukki jäi ilman kestitystä, “kepposena” uhattiin uunin hajottamisella.
Kekrinä suvun esi-isien tyytyväisyys taattiin pöytään katetulla ruualla sekä lämmittämällä heille sauna. Uskottiin, että tyytyväisenä pidetyt henget suojelevat vanhoja viljelysmaitaan. Tänä päivänä vainajien muistaminen kuuluu pyhäinpäivään. Kekrin ydin oli satovuoden päättymisessä sekä maanviljelyksen perinteissä, joten nykyinen kulutusyhteiskunta sekä kaupunkeihin siirtynyt elämäntyyli ei ole antanut juhlalle kovinkaan vahvaa säilymisen mahdollisuutta.
Kekrin paluu
Viime vuosina sesonkiajattelun ja -tietoisuuden myötä kekrin ja muiden sadonkorjuusta inspiroituneiden juhlien suosio on kasvussa. Moni, joka kokee halloweenin vieraaksi tai turhan kaupalliseksi, juhlii sen sijaan kekriä. Omat kekrijuhlat voi järjestää herkullisen sesongin aineksista kokatun ruoan ympärille kutsumalla läheiset yhteen. Ydinajatuksena on raaka-aineiden syksyisen runsauden juhlistaminen sekä läheisten kerääminen yhteen.
Kekriperinteen siirtäminen 2020-luvulle hyödyttää monia. Sen lisäksi, että juhla tuo synkkenevään syksyyn lämpöä, se muistuttaa raaka-aineiden arvosta ja sesonkien merkityksestä. Koko kotimainen ruokakulttuurimme ansaitsee sen runsaiden raaka-aineiden juhlistamista. Kekristä voivat vallan mainiosti napata kiinni niin ravintolat, ruokakaupat kuin sesonkiherkuttelijat.
Mikäli kekri kiinnostaa vielä enemmän, voit kurkata lisää tietoa aiheesta Talonpoikaiskulttuurisäätiön perustamilta sivuilta kekri.fi.
Halloween tulee kelttien perinteestä
Kelttiläisestä perinteestä muodostunut “All Hallow’s Eve” eli pyhäinpäivän aatto, tunnetaan nykyään nimellä halloween. Juhlaa vietetään 31.10. Muinaisille kelteille tämä oli talven alkamisen päivä. Päivä on peräisin kelttiläisen perinteen vaikutusalueilta anglosaksisista maista, Skotlannista, Englannista ja Irlannista. Skotlantilaisten ja Irlantilaisten siirtolaisten mukana juhla löysi tiensä Yhdysvaltoihin, missä se on nykyään vuoden toisiksi suosituin juhla. Suomalaisten tuntema halloween onkin saanut reilusti vaikutteita sieltä.
Miten nauris muuttui kurpitsaksi?
Halloweenin tunnus, kurpitsalyhty, on toiselta nimeltään Jack O’Lantern. Nimen kerrotaan tulleen eräältä juopolta, joka kiristi pirulta sopimuksen sielunsa pelastamiseksi. Jack ei kuitenkaan tullut hyväksytyksi taivaaseen ja hän kaiversi nauriista lyhdyn pirun antamalle helvetin hiilelle. Kertomuksen mukaan Jackin sielu on siitä lähtien etsinyt lepopaikkaa itselleen lyhdyn muodossa.
Halloweenin kuljettua Yhdysvaltoihin, vaihtui myös siihen liitetty nauris enemmän Yhdysvalloissa kasvatettuun kurpitsaan. Kurpisalyhdyn lisäksi halloweenin perinteisiin lukeutuvat naamiaiset sekä “trick or treat” -kierros, joka ei Suomessa ole niin yleinen.
Juhla on saanut vastustusta useiden kirkkojen ja uskontokuntien taholta pakanallisuutensa vuoksi. Lisäksi halloweenin on pelätty uhkaavan pyhäinpäivän viettoa. Suomessa halloweenin kaupallisuutta kritisoidaan jonkin verran.
Samhain juhlistaa kuolleita ja sadonkorjuuta
Monelle tuntematon samhain on väittämien mukaan Euroopan toiseksi pisimpään yhtäjaksoisesti vietetty juhlaperinne. Villeimmät arviot sen olemassaolosta ovat yli 6000 vuotta.
Samhain, toiselta nimeltään samain, pohjautuu perimmiltään osin samoihin asioihin kuin kekri. Juhlan tarkoitus pureutuu siihen, kuinka ennen ihmisten selviämisen oli kiinni kesän aikana saadun sadon määrästä. Kaikki ne eläimet, joiden ei ajateltu selviävän talvesta, teurastettiin syksyllä. Sadonkorjuun jälkeinen aika olikin monelle viljelyvuoden runsaudesta riippuen todellista eloonjäämiskamppailua.
Kylmän talven aikana apua haettiin uskomuksista
Selviytyminen oli kiinni viljelystä, joten silloin kun kasvukausi oli ohi, käännyttiin esi-isien ja jumalien pariin. Samhainiin liittyy uskomus, että sen aikana rajat tuonpuoleisen ja meidän maailman välillä katosivat. Henkien ajateltiin silloin houkuttelevan eläviä tuonpuoleiseen. Asutusten lähistöllä poltettiin kokkoja, jotka uskomusten mukaan suojelivat ihmisiä tältä.
Kelttikulttuurissa samhain tarkoitti uutta vuotta. Sadonkorjuun päättyminen oli merkittävä osa elämän ja kuoleman kiertokulkua. Samhaita voi viettää menneen kesän antimia nauttien sekä vainajia muistaen. Perinteeseen on liittynyt myös tulevan ennustaminen ja toivo paremmasta.
Merkittäviä juhlia ja perinteitä liittyy loka-marraskuun vaihteeseen paljon juuri sen takia, että ennen elämä on pyörinyt hyvin vahvasti satovuoden ympärillä. Vaikka sadonkorjuun merkitys elämässämme ei välttämättä ole enää samalla tasolla kuin muinoin, nyt on hyvä aika juhlistaa itselle tärkeitä asioita näihin teemoihin liittyen maukkaan sesonkiruoan kera.
Kokkaa näistä loka-marraskuun vaihteen juhlissa:
Klikkaamalla kasvista saat esille sen tiedot sekä reseptiikkaa.
kurpitsat – spagettikurpitsa, myskikurpitsa, hokkaidokurpitsa
juurekset – raitajuuri, sokerijuuri, mukulaselleri
kaalit – valkokaali, ruusukaali, kurttukaali, kyssäkaali, lehtikaali
marjat – puolukka, karpalo, tyrnimarja